Pari viikkoa sitten

Pari viikkoa sitten oli aivan yhtä lämmintä ja aurinkoista kuin tänäänkin. Kukkia oli vielä paljon ja pikku ötökät nautiskelivat niiden antamasta ravinnosta ja suojasta.

Leppis etsiskeli kirvoja - tuolla alapuolella taitaa piilotella pullea kirva.

Luteet olivat löytäneet oivan häävuoteen

Mesiangervo kukki pitsisenä ryöppynä

Väinönputki tarjosi antimiaan kärpäselle ja nelivyöjäärälle

Kukkäkärpänenkin löysi syötävää

Isohangokkaan toukka oli kasvanut täyteen mittaansa ahmimalla pajunlehtiä

Ritariperhosen toukka paistatteli päivää ruokalautasellaan

Maiskis ja rouskis, aion syödä nämä kaikki

Kimalaiskuoriaiset jatkoivat sukuaan

Astelehan tipuaskelin, kulta, ettemme vaan putoa

Hoplaa! Kyllä kesä vaan on ihana!

Kuivaneita lehtiä vai perhosia?

Jos joskus ehdit katsoa tarkemmin...

... voi kuivanut lehti olla...

perhonen

tai peräti kaksi perhosta

Näitä lähden kuvailemaan mökille

Teen tässä lähtöä mökille  yöksi tai pariksi, mukaan lähtevät fretit, tyttäreni ja mieheni, jonka loma alkaa vasta ensi viikolla. Mökillä ei ole nettiyhteyttä, joten käyn ihailemassa kuvianne sitten kotiin palatessani. Kamera ja kaikki objektiivit lähtevät tietenkin mukaan jos vaikka muutaman kuvan vielä saisin...

kukkasista

perhosista

muistakin ötököistä

saunapolusta

ja lintusista

sekä häälennoista

Kirjosieppojen aikaan

Käsittelin eilen ennen Juhannusta otettuja kuvia, mihin se aika on oikein kulunut? Tuli niin haikea olo löytäessäni kirjosieppokuvat. Lintujen laulu on jo ajat sitten tauonnut, linnunpöntöt ovat tyhjenneet, poikasten kerjäysääniä sentään vielä kuuluu.

Kirjosiepot vievät valtavat määrät hyönteisiä poikasille, jopa hevosmuurahaiset kelpaavat. Siepposet tottuivat meihin hyvin, koska veimme pyykkiä naruille melkein päivittäin, joskus kirkosieppo oli tosin jättänyt ikävän yllätyksen pyykkien päälle.

Taas tuo eukko häärii sen vekottimensa kanssa. Pitäis se jonkinlainen ruokarauha olla.

Jos menen piiloon pyykkipojan taakse, hän ei ehkä huomaa minua.

Älä siitä välitä, ainahan se siinä pällistelee niinkuin ei ikinä olis lintua nähnyt.

Katso, kuinka ison hevosmurkun löysin!

Kyllä minun mielestäni kasvavien lasten pitäisi saada monipuolisempaa ravintoa. Minulla on nokassani ainakin kolmea eri sorttia.

Tulkaapa lapsukaiset, niin saatte maukkaan murkun.

Mitä! Ettäkö pahaa ruokaa. Kyllä noi nykynuoret...meidän lapsuudessa kelpasivat jopa torakat.

Hääkukkasia

Veljeni häät ovat nyt onnellisesti ohi eikä se kuvaaminen niin kamalaa ollutkaan. Suurin kiitos kuuluu teille blogiystävilleni, tsemppasitte minua niin kovasti. Kuvaamisen ohessa ehdin nauttia häistäkin ja näin kaukana asuvia sukulaisia. Kuumuus oli ainoa varjopuoli, hiki sumensi välillä silmälasit ja jalat turposivat ahtaissa kengissä.

Taisin ottaa ainakin viisisataa kuvaa ja miehenikin avusti ottamalla vielä satakunta kuvaa vanhalla kamerallani. Eiväthän ne kuvat ole lähelläkään ammatilaisen ottamia, mutta kunhan perkaan huonot pois ja vähän rajailen, suoristelen ja terävöitän loppuja, niin eiköhän niistä jotkut kelpaa tuoreelle avioparille

Laitan näytille ne lupaamani kukkakuvat. Kivahan niitä oli väkertää, mutta visiot eivät kohdanneet todellisuutta eli en kauhean tyytyväinen ollut aikaansaannoksiini. Juhlasalin pöytäkimput olivat yksikertaisesti päiväkakkaroista ja harakankelloista tehtyjä.  Heittokimppuun löysin vielä lemmikkejä, lisäksi puna-apiloita, ojakärsämöitä ja poimulehtiä. Ruokapöydän asetelman tein kaupan kukista.

Keltaista...

...kuin kukkahämähäkki

...kuin keltamittari

...kuin suokeltaperhonen

...kuin kurjenmiekka

Toivottelen kaikille alkavaa helteistä viikkoa. Viimeinen kiireinen työviikko ennen lomantynkää. Alkuviikko menee luultavasti ylitöissä ja loppuviikko veljeni häihin liittyvissä järjestelyissä. Lupasin tehdä juhlapaikalle pöytäkimppuja ja morsiammelle heittokimpun. Ruokailutilaan teen vielä suuremman kukka-asetelman. Tämä kaikki perjantaina.

Torstaina kiireen vilkkaa kirkkoon harjoittelemaan vihkikuvausta, minä onneton joudun kuvaamaan häitä, eikä minulla ole juurikaan kokemusta henkilökuvauksasta. Uumoilen pikkuhiljaa katastrofia, yksikään kuva ei varmaan onnistu. En tiedä edes, millaista objektiivia käyttäisin. Veljeni halusi minun myös ottavan virallisen hääkuvan hääpaikalla. Hääpaikka on kyllä kauniissa vanhassa pappilassa järven rannalla, ehkäpä hääparista voisi ottaa kuvia laiturilla tai huvimajan edessä.

Hermot on silti pinnalla ja tämä helle ei ainakaan asiaa auta. Bloggailemaan en enää tällä viikolla ehdi, mutta yritän käydä blogeissanne kuvia katsomassa. Pitäkäähän peukkuja, että selviän tästä viikosta kunnialla.