En ole juuri
lukenut matkakirjoja, vaikka pidänkin matkailusta – enkä liioin hirveästi
harrastuksista kertova teoksia, vaikka minulla on montakin harrastusta. Sannan
vahvasta suosituksesta tartuin sitten tähän, koska halusin välillä lukea
muutakin kuin kaunokirjallisuutta – ja koska kirjan lähtö- ja loppupaikka
Malaga ympäristöineen on minulle kohtuullisen tuttua ja mieluisaa seutua.
Toisaalta retkipyöräily matkailumuotona ja harrastuksena on minulle vierasta,
mikä oli tietysti hyvä syy kohentaa sivistystä.
Ja tämä oli
oikein hyvä kirja. Matti Rämö on hyvä kertoja – hän osaa kuvailla pieniä ja
suuria asioita ja tapahtumia mukavan vähäeleisesti. Ehkäpä toimittajatausta
puskee läpi? Ainakin hän tarjoilee taustatietoja matkareittinsä paikoista ja
tapahtumista sopivina annoksina matkan edetessä. Polkupyöräilyn ilot ja surut
käydään läpi, samoin huomiot elämästä ja ihmisistä Andalusiassa ja
pohjois-Marokossa. Kirjan kohtaamiset ovat usein pikku helmiä.
Eteläisen
Espanjan ominaispiirteistä minulla on jo jonkinlainen käsitys, ja jotkut kirjan tapahtumista ja tapaamista tuntuvat tutuilta. Marokosta,
jossa en ole käynyt, saan ihan myönteisen kuvan, vaikka se edustaa
kulttuuripiiriä jota luontaisesti tuntuu minulle hieman vieraalta. Kirjan lukemisen jälkeen olen sattumalta tutustunut muutamaan marokkolaiseen, ja heidän kuvailunsa siitä, millaista elämä on Marokossa, vastaa aika hyvin Rämön kertomaa.
Yksi oikeastaan
odottamaton bonus oli hänen tapansa tehdä pikku huomioita keski-ikäisen miehen
elämästä matkan lomassa – jotenkin minulle välittyy ajatus, että nämä hänen
matkansa (joita siis on useita – hän on kai tähän mennessä julkaissut kahdeksan
matkakirjaa) ovat hyvinkin konkreettisia henkireikiä arjen ja työn
vastakohtana. Pystyn esimerkiksi hyvinkin ymmärtämään sitä, miten työpaikan
yt-neuvottelut jättävät jälkiä myös niihin joiden työt jatkuvat.
Ja kaikki tämä
tarjoillaan siis mukavan vähäeleisesti kerrottuna – Matti Rämön teksti kulkee
eteenpäin kuin pyöräilijä pitkässä myötämäessä kauniissa kesäillassa. Minäkin
voin suositella tätä kirjaa – ja seuraavan kerran taidan lähteä hänen
seurassaan jonnekin missä en ole itse käynyt.
