¡Ay, caramba!

Kolmas viikko ja teemana Meksiko. Teemaviikkoja on jäljellä vielä kaksi, mutta toistaiseksi Meksiko-viikko oli onnistunein. Meksiko-viikkoteeman iltamenu oli toimiva ja sai kehuja asiakkailta. Pääsimme myös itse maistamaan kyseisen listan ruokia, ja ne olivat todella herkullisia. Meksiko-viikon huipensi lauantain Mariachi-orkesterin esitys. Esitysten väliajoilla, kun orkesteri huilasi, monitaiturikokkimme Noel viihdytti asiakkaita omalla lipsingin-tyylisellä laulu- ja tanssiesityksellä. Illan aikana asiakkaille tarjoiltiin alkupala nachoja. Lisäksi tarjolla oli meksikolaista juotavaa mansikkamargaritasta aina tequilaan asti.

Uutena viikko-ohjelmana alkoi maanantaisin ja torstaisin pidettävä espanjan alkeiskurssi. Alkeiskurssi poikkeaa normaaleista kielikursseista, koska siellä ei käydä läpi kielioppia. Tärkeämpää on, että osaa useita sanoja ja tulee ymmärretyksi. Kurssin sisäänpääsymaksuna on kolme euroa oppitunnilta ja ”opiskelijoilla” on myös mahdollisuus ostaa oppikirja paikan päältä. Maanantaina kurssia piti Marko ja hänen venezuelalainen vaimonsa Rossmary sekä torstaina espanjalainen tarjoilijamme Arantxa ja Tiina. Näinä ensimmäisinä oppikertoina kielikurssilaisia oli salin täydeltä.

Muuten viikko-ohjelma oli perinteinen. Viikolla katsottiin jääkiekkoa, torstaina tanssittiin Rio Bravon tahtiin ja perjantaina lumouduttiin Tanja K:n vimmasta. Vaikka Rio Bravo on esiintynyt vuoden päivät joka torstai, niin aina vaan hän vetää puoleensa lisää asiakkaita. Tämän viikon torstaina taisi ollakin ennätysmäärä asiakkaita kaikista harjoittelujaksomme aikana olleista Rio Bravon illoista.

Uskomatonta, että jäljellä on enää yksi Rio Bravo -show. Ensi viikko on meinaa viimeinen työviikko!

¡Venga, hasta luego!

Leila, Maaret & Ville

Tervetuloa neljän maan maailmaan!

On aika teemakuukauden. Tulevan neljän viikon aikana on neljä eri maateemaa: Espanja, Meksiko, Argentiina ja Amerikka. Tämähän tarkoittaa sitä, että jokaisella viikolla lounaalla tarjotaan yksi maakohtainen, perinteinen annos ja iltoja varten luodaan viikon kestävä maan suosikkiruokia sisältävä à la carte -lista. Esimerkiksi Espanja-viikolla lounaalla on tarjolla espanjalainen perunatortilla ja illalla voi tilata mereneläväpaellaa. Teemaviikko päättyy aina lauantain show-iltaan, jolloin asiakkaat pääsevät nauttimaan maan taiteellisesta kulttuuritarjonnasta.

Kokonaisuudessaan viikko oli tuottoisa. Lounasaikaan ruokailijoita kävi tavallista enemmän, jolloin lounasruoat syötiin viimeistä murua myöten. Illan espanjalainen menu ei saanut valitettavasti niin suurta suosiota. Listan myydyimmät tuotteet olivat mereneläväpaella ja eksoottinen pariloitu rosada.

Tällä viikolla saimme eniten vastuuta, kutsuimmekin sitä itsenäisen työn viikoksi. Arki-iltoina tytöt pyörittivät ravintolan puolta päiksensä toimistotyöntekijän valvovan silmän alla. Tytöt muun muassa hoitivat kahdestaan perjantain ensimmäistä kertaa esiintyvän Tanja K:n illan. Tunti ennen esityksen alkua he saivat kuulla, että illan aikana on erityinen tarjouslista. Erikoistarjouksena olivat talonpaukut kolme euroa, kolme shottia viidellä eurolla ja pitsaviipale kahdella eurolla. Ilta oli nopeasti ohi ja oli viikon tuottoisin (kiitokset kuuluvat tästä englantilaisille miesjääkiekkoilijoille).

Lauantaina oli Espanja-viikon kohokohta, kun Rosaromeron flamenco-tanssiryhmä valloitti Nuriasolin tanssilattian. Yleisö pääsi nauttimaan illasta maukkaan paellalautasen ääressä, joka kuului sisäänpääsylipun hintaan. Rosaromero oli jälleen yhtä hurmaava kuin aina ennenkin. Se päätti Espanja-viikon mallikkaasti.

¡Olè!

Leila, Maaret & Ville

P.S. Ai que frio!

AAAAATSHIUUUU!!

Vuosi vaihtui sairastelun merkeissä. Maaret hoiti puolikuntoisena uudenvuoden aaton ja päivän lounaan. Leila ja Ville olivat töissä iltavuoroissa uudenvuoden aattona ja päivänä. Uudenvuoden aaton teema oli Gaalailta. Sisäänpääsymaksukategorioita oli monia: pelkkä sisäänpääsy (15€), snackpöytä ja sisäänpääsy (20€); snack, menu ja sisäänpääsy (30€) sekä all included (40€). Sisäänpääsyyn sisältyi aina cava-malja. Ville tuli töihin jo kello 16:00 ja Leila saapui paikalle tuntia myöhemmin. Alkutöinä kaadetiin kuohuviinit laseihin, katettiin pöydät pöytävarauksien mukaan ja jaettiin työpisteet. Leila toimi hovina yhdessä Sandran kanssa Villen tarjoillessa muiden työntekijöiden kanssa salin puolella.

Päivän ohjelmistoon kuului useita musiikkiesityksiä ja yksi tulishow. Gaalaillan menu koostui kolmesta eri alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehdosta. Jokainen ruokatilaus otettiin erikseen pöydistä. Riippuen siitä oliko tilauksessa alku-, pää- vai jälkiruoka, tilaukset vietiin keittiölle eri pisteisiin. Pääruoat olivat kaikki täysin onnistuneita asiakkaiden palautteiden pohjalta, mutta mikään alkuruoka ei saanut asiakkaiden siunausta. Valkosipulileivät ja ranskalaiset tarjottiin kylmänä, eikä kylmäsavulohisalaattia voinut kutsua lohisalaatiksi. Tarjoilijat joutuivat kestämään huonoa palautetta ja hyvittämään ikävän ruokakokemuksen parhaansa mukaan. Jälkiruoista omena-kaurapaistos nousi asiakkaiden suosikiksi.

Musiikkiesitykset olivat pidettyjä, mutta Tuli-show oli hieman kyseenalainen sisätiloissa. Ravintola ei kuitenkaan syttynyt tuleen, vaikka kattopaneelit vähän käristyivätkin ja lattia saikin uuden polttoöljypinnoitteen. Ennen puoltayötä asiakkaille jaettiin toiset kuohuviinilasilliset ja muovikipot, joissa oli 12 viinirypälettä. Kupissa olevat viinirypäleet piti syödä tv-ruudulla olevan espanjalaisen uudenvuoden lähtölaskennan ohjeistuksen mukaan yksi jokaisella kellonlyömällä. Jossain vaiheessa lähtölaskentaa ohjelma katkesi koko maan laajuisesti ja viinirypäleiden syömisessä meni pasmat sekaisin. Ohjelma palasi takaisin ruutuun ja lähtölaskenta oli ohi. Oli aika räjäyttää uudenvuoden serpentiinipommit ja toivottaa toinen toisillemme onnellista uutta vuotta 2015! Tätä serpentiinimuruhilettä löytyi pöytien alta viikkojenkin jälkeen!

¡Feliz Año Nuevo 2015!

Leila, Maaret & Ville 

We wish you a Merry Christmas!

Jouluviikko alkoi rauhallisissa tunnelmissa. Tiistaina oli perinteisesti stadilaisten kokoontuminen ja lounas. Kiitoksena Restaurante Nuriasolin ja stadilaisten yhteistyöstä, stadilaiset toivat henkilökunnalle jouluisen suklaakonvehtirasian. Keskiviikkona työpäivä alkoi tavallista aikaisemmin jo kello 12:00. Jouluaaton ohjelmistossa oli kaksi eri joulubuffetkattausta. Esivalmistelut salin puolella eivät alkaneet täysin ongelmitta. Leila ja Maaret päättivät ottaa vastuuta suunnittelemalla itse pöytäkartan parin sadan pöytävarauksen pohjalta. Tämä olisi ollut juuri sitä esimiestyötä, mihin harjoittelu perustui. Valitettavasti homma siirtyi kokeneemmalle konkarille siitä huolimatta, että saatiin itse työ aloitettua. Esivalmistelut saatiin kuitenkin tehtyä pienistä erimielisyyksistä ”piittaamatta”. Pöydät katettiin valmiiksi ja jokaiseen pöytäkuntaan tuli kahta eri talon parasta viiniä. Jokaisen tarjoilijan tehtävänä oli yrittää myydä viiniä parhaimpansa mukaan.

Ennen ensimmäisen kattauksen alkua sovittiin, että jokaisella tarjoilijalla on oma tarjoilualueensa ja tehtävänsä. Sandra toimi hovina Leilan avustuksella, Ville toimi baarissa tervetuliaismaljojen täyttäjänä ja Maaret tarjoili salin puolella. Ensimmäisessä kattauksessa ilmeni pieniä ongelmia pöytävarausten suhteen. Osa toiseen kattaukseen kirjatuista pöydän varanneista tulivatkin syömään jo ensimmäiseen kattaukseen. Onneksi tähän oli varauduttu ylimääräisillä katetuilla pöydillä, joten kaikille löytyi vapaa pöytä. Rauhallinen joulumieli vallitsi ravintolassa ja siksi työtä teki hymyissä suin. Buffetin ohella ohjelmassa oli joulupukin vierailu sekä Leilan joululauluesitys.

Kahden kattauksen välillä ei ollut kuin vajaa tunti aikaa siivota paikkoja ja kattaa pöydät uusille vierailijoille. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli, että heti asiakkaiden lähdettyä kaikki työntekijät osallistuvat salin uudelleen järjestämiseen ennen uuden erän saapumista. Jostakin kumman syystä tosi moni työntekijä katosi kuin pieru Saharaan ulos tupakalle, ja salia jäi siivoamaan vain pari harjoittelijatyttöä. Thanks mates! Onneksi iltakattaukseen ei tullut läheskään niin paljon asiakkaita kuin päiväkattaukseen, joten kaikkia pöytiä ei tarvinnut kattaa uudelleen. Tässä kattauksessa ainoana ohjelmana Leila laulaa lurautteli joululauluja. Kymmentuntinen työpäivä muuttuikin 12 tunnin työpäiväksi myöhään venyvien lopputöiden takia. Maaret ja Ville pesivät tuntitolkulla laseja ja Leila kiillotti kaikki talon aterimet. Olihan se loppujen lopuksi ihan kiva jouluaatto!

¡Feliz Navidad! 

Leila, Maaret & Ville 

NAISIA SAA AINA ODOTTAA!

Viikko 51 alkoi taas mukavasti Leilan ja Maaretin maanantain vapaalla Villen paiskiessa duunia lounasvuorolla! Maaret ja Leila sopivat edellisenä päivänä kahden muun työntekijän kanssa, että he lähtisivät yhteisen vapaan kunniaksi Malagaan. Lähtö oli maanantaina klo 12:00, joten Maaret ja Leila kokoontuivat Nurian alakertaan odottelemaan muita. Tunti siinä varrottiin, jonka jälkeen kaverit tulivat paikalle, kehottivat lähtemään edeltä jo Malagaan. Maaret ja Leila viettivät siis maanantaipäivän ja -illan kahdestaan Malagassa eri viinipaikoissa kierrellen sekä upeista jouluvaloista Malagan yössä nauttien!

Tiistai vietettiin taas eri vuoroissa: Ville vapaalla, Maaret lounasvuorossa ja Leila illassa. Alkuviikosta lounasvuoroissa on melko rauhallista, eikä teemaklubi-illan esiintyjä, Helena Haaparantakaan vetänyt asiakkaita puoleensa salintäydeltä. Siitä huolimatta, että Haaparanta oli aivan mahtava pianisti-laulaja, ei porukkaa tullut paikalle kuin muutaman pöytäkunnallisen verran. Huomattiin, että suurin osa suomalaisista oli jo lähtenyt joulunviettoon takaisin koti-Suomeen. Keskiviikko oli edelleen erittäin rauhallinen – niinkin rauhallinen ettei ”flunssasta eroon”-tapahtumaa pystyttykään järjestämään.

Torstain lounasvuorossa oli jännitystä ilmassa, kun päivän päätteeksi päästäisiin katsomaan Malagan jalkapallo-ottelua ihan paikan päälle! Tätä oli odotettu jo ennen reissun alkamista. Meille oli luvattu edellisellä viikolla ilmaisliput Malagan stadionille katsomaan peliä ja ilmaisliput me myös saatiin. Tunnelma areenalla oli uskomaton, vaikkei peli ”loppuun myyty”-tittelistään huolimatta ollut aivan täynnä. Aina kotijoukkueen tekemän maalin jälkeen paikallinen yleisö hurrasi seisaaltaan ja lauloi voiton lauluja. Eihän siinä itsekään voinut muuta, kun nousta ylös ja huutaa mukana! Teimme myös jopa 4 kertaa areenan katsomon ympäri lainehtivat aallot. Malaga voitti pelin 4-1. Huippua! Seuraava isompi kotipeli olisi sitten tammikuussa.

Perjantaina meistä kolmesta vain Leila oli lounasvuorossa muiden ollessa vapaalla. Tässä vaiheessa voisi vähän tarkemmin kertoa tyypillisestä lounastarjonnasta Nuriasolissa. Lounas alkaa aina kello 11.30, mutta päättyy vaihtelevasti joko kello 15.00 tai 15.30 riippuen siitä onko teemalounasta (esimerkiksi stadilaisten kokoontumista) vai ei. Lounaalla on tarjolla aina neljä eri lounasvaihtoehtoa: keittolounas, kalaruoka/kasvisruoka, kanaruoka ja päivän leike. Näihin kaikkiin lounasvaihtoehtoihin kuuluu kattava salaattipöytä ja leipä. Asiakas valitsee lounaan ja juotavat heti tiskiltä, mikäli tämän tilaama lounas on jokin muu kuin keittolounas, asiakas saa numerokyltin, jotta tarjoilija näkee tuoda annoksen oikeaan pöytään. Lounasvaihtoehdot suunnitellaan aina siten, että ne olisivat mahdollisimman suomalaisia. Lähes kaikki asiakkaathan Nuriasolissa ovat suomalaisia.

Lauantaityöpäivä toi taas Leilalle jännityksen hikikarpaloita otsaan. Villellä meni ihan lunkisti lounasvuorossa, mutta Maaret ja Leila olivat iltavuorossa viettämässä Kauneimmat joululaulut -iltaa Leilan toimiessa esilaulaja-pianistina. Ennen varsinaisen tapahtuman alkamista, pohdittiin yhdessä tulevien asiakkaiden määrää. Työntekijät veikkasivat, että paikka varmasti tulee aika lailla täyteen. Omistaja sanoi paikalle tulevan enintään 20 asiakasta vedoten 6 vuoden kokemukseensa. Loppu peleissä paikalle tuli vajaa 100 asiakasta, laulu raikui ja viini virtasi! Kaikki olivat todella onnellisia illan onnistumisesta ja asiakkaat halailivat ja kiittelivät illan esilaulajaa. Asiakkaan pyynnöstä Leilalle kerättiin jopa pieni kolehti suorituksestaan. Koska ilta oli niin onnistunut, napsahti Leilalle muutama laulaja-pianistin nakki lisää. Nimittäin jouluaatolle ja tammikuulle!

¡Eiiiiii!

Leila, Maaret y Ville

Ps. Ensimmäisen viikon videossa esittelimme asuntoamme ja muun muassa vessaamme. Saimme vasta tietää luotettavalta lähteeltä, että esittelemämme ”Villen pytty” onkin oikeasti naisille tarkoitettu alapään pesuallas. Tämmönen tietoisku vasten kasvoja :DD

”The dawn of the planet of the apes of the Gibraltar rock of the Great Britain... wtf?!”

Viikko 50 alkoi maanantain hyväntekeväisyystapahtuman merkeissä. Tapahtuma kulki nimellä ”Lahjoita lelu lapselle”. Tarkoituksena oli kerätä leluja lahjoituksena malagalaiselle lastenkodille ja Fuengirolan sosiaalitoimelle, jotka sitten jakavat lelut eteenpäin perheettömille lapsille ja vähävaraisten perheiden lapsille. Lahjoituksia tuli lähes 300 ja leluja sai lahjoittaa vielä koko viikon ajan. Lisäksi Nuriasol teki oman lahjoituksensa. Tapahtumassa oli esiintymässä suomalainen iskelmälaulaja Mikko Virtanen, jolla oli keikka Nuriassa vielä keskiviikkona. Lisäksi lahjoittajien kesken arvottiin joitain tuotepalkintoja, joita paikalliset yritykset olivat antaneet palkinnoiksi. Kaiken kaikkiaan päivä oli suhteellisen vilkas, mutta ei niinkään kiireinen. Leila toimi virallisena viiniasiantuntijana kertomalla vieraille talon viineistä ilmaisnäytteitä tarjoten ja Ville toimitti ”Luis 2n” (Luis on siis Nurian ns. joka paikan höylä) virkaa, kantelemalla pöytiä, kaljatynnyreitä, yms. ympäriinsä.

Tällä viikolla meitä asusteli huoneessamme kolmen sijasta neljä, kun Villen tyttöystävä Suvi tuli vierailulle. Maaret ja Suvi viettivät sunnuntai-iltapäivän kierrellen Fugea ja nautiskellen sivistyneesti pari lasillista viiniä. Eksyivät he myös paikallisten hartaiden uskovaisten kokoontumiseenkin, josta kuitenkin aika nopeasti ja vähin äänin poistuivat.

  

Tiistaina Villellä alkoi neljän päivän vapaaputki. Tiistai aamupäivä meni Villeltä, Suvilta ja Leilalta löhöillessä. Maaretin päästyä viideltä töistä, hän, Ville ja Suvi suuntasivat kohti ostoskeskus Miramaria. Leila paineli illaksi töihin. Tiistain Teemaklubissa lauleskeltiin yhdessä joululauluja ja pääsipä Leilakin vähä hoilottelemaan (varmaankin juuri tämän seurauksena hänet nakitettiin laulamaan seuraavan viikon lauantaiksi asiakkaille kauneimpia joululauluja).

Keskiviikkoaamuna klo. 8.30, Ville ja Suvi lähtivät 7 muun työkaverin kanssa tsekkaamaan Gibraltarin. He olivat löytäneet Arlan (työkaveri) avustuksella Repan, joka tekee usein suhteellisen halvalla opasreissuja Gibraltarille. Kaikki saatiin mahtumaan autoon ja niin alkoi matka kohti tuota apinakiveä. Rajan ylitys meni hyvin ja niin porukka oli Ison-Britannian maaperällä. Repa jätti köörin eräälle parkkipaikalle, josta sai ottaa opastetun kiertoajelun tai hissin ylemmäs kivelle. Porukka päätyi ottamaan opastetun kiertoajelun ja niin lähdettiin kipuamaan ylös mutkikasta ja kapeaa tietä pitkin.

Ensimmäinen pysäkki oli Herkuleen pylväillä, josta näki 21 kilometrin päässä, meren toisella puolella olevan Afrikan. Toinen pysäkki oli St. Michaelin(?!) luola, jonka ulkopuolella nähtiin jo ensimmäiset apinat. Jonkun aikaa kun niitä oli siinä taivasteltu, lähdettiin seikkailemaan tippukiviluoliin. Luolat oli hienosti valaistu ja taustalla soi rauhallinen, tunnelmallinen ”taustamusiikki”. Luolasto ei ollut hirveän pitkä, joten siellä ei kauaa aikaa vietetty, vaan palattiin maankamaralle apinoiden pariin. Gibraltarilla, paikalliset oppaat tuntevat osan apinoista, ja heiltä oli mahdollista pyytää, että sai ottaa kuvia siten että apina hengaili olkapäilläsi. Siispä, jokainen halusi ottaa kyseisen kuvan apinan kanssa.

Kolmas pysäkki oli apinoiden syöttöpaikka, jossa olikin sitten asteen verran enemmän näitä pikku kavereita. Kun kahdeksan naista ja yksi mies on liikenteessä, niin voidaan vain arvailla, kauanko niitä vauva-apinoita siellä tuijoteltiin... Noh, neljännellä ja viimeisellä pysäkillä pääsitiin tutustumaan brittien kaivamaan ”puolustustunneliin”, jonka he olivat kaivaneet kiven Espanjanpuoleiselle sivustalle puolustaessaan Gibraltaria valloittajilta. Tunneli oli ehkä noin parisataa metriä pitkä, ja siellä oli tietyin välein paikkoja, joissa oli vanhoja tykkejä osoittamassa seinässä olevista rei'istä kohti Espanjaa.

Tunneleiden jälkeen alettiin ajelemaan takaisin alas. Kiertoajelu päättyi, kaikki olivat tyytyväisiä kun olivat saaneet rahoilleen vastinetta ja Repakin oli tullut jo noutamaan meitä. Siitä jatkettiin sitten autolla kohti kaupunkia, josta ensimmäisenä oli tarkoitus etsiä jokin ruokapaikka. Kulttuurishokin välttääkseen porukka päätyi Pizza Huttiin... Syöminkien jälkeen pieni rundi Ocean Villagessa, yhdet kylmät tuopposet ja kotia kohti. Paluumatkalla kukaan muu kuin Repa ei tainnut olla hereillä.

Keskiviikko Nuriasolin päässä Leilalla ja Maaretilla meni työskennelle eri vuoroissa. Maaret aamussa ja Leila illassa. Päivällä oli normaaliin tapaan lounas ja illalla a'la carte. Illalla esiintyi myös jo maanantaina pientä teaseria tulevasta antanut Mikko Virtanen, joka sai muutamat asiakkaat myös laittamaan jalalla koreasti. Mikko Virtaselle ei sovittu mitään tarkkaa keikan päättymisajankohtaa, joten hän yksinkertaisesti lauloi niin kauan kuin asiakkaita tuli tanssilattialle. Leila toimi asiakkaiden henkilökohtaisena tanssilattian liukastin-kahvinpurun levittelijänä. Kahvinpurua oli erittäin ”mukava” lakasta päivän päätteeksi pois. Imuriahan ei täälläpäin ole siivouksessa käytettävissä.

Torstaina lounasaikaan oli Kalevan taide & tapas –tapahtuma. Se oli noin 60 henkilön yksityistapahtuma, joka ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan.  Alkamisajankohdasta oli erimielisyyksiä tapahtuman järjestäjän (Nuriasolin) ja sen tilaajan kanssa. Työntekijöille oli informoitu tapahtuman alkavan tasan kello 16:00. Tapahtuman tilaajan mukaan sen olisi pitänyt alkaa jo kahtakymmentä vaille. Keittiökin valmisti tapaslautasia vasta kello neljäksi. Lounaalta oli jäänyt muutama asiakas vielä syömään ja pöydät olivat sen vuoksi vielä siivoamatta. Alku oli siis kaaosta, mutta kaikki saivat viinit ja tapaksensa 12 minuutissa tapahtuman alkamisesta (16:12). Illalla oli taas Rio Bravo, johon tuli tavallista vähemmän asiakkaita. Työntekijät pääsivät itsekin pyörähtelemään tanssilattialle asiakkaiden kanssa. 

Tähän iltaan liittyi myös sanat punainen martini ja mies puta – näistä lisätietoa yksityisviestein.

Perjantaina Leila ja Maaret ottivat ja lähtivät paljon puhuttuun Rondaan. Tarkoitus oli lähteä jo kukon laulun aikaan, mutta molempien herätyskellot olivat eri mieltä. Herääminen tapahtui vasta silloin, kun olisi pitänyt olla jo bussissa. Matkaan kuitenkin lähdettiin vaikkakin vähän myöhään. Bussimatka koostui upeista kaupunkimaisemista aina mutkikkaisiin ja ylöspäin kohoaviin kapeisiin kinttupolkuihin.  Aluksi nautittiin vuorten korkeuksissa olevista mahtavista näköaloista, mutta sitten alkoi hieman heikottaa. Tämän jälkeen heikotti vähän vielä lisää ja alettiin rukoilla bussimatkan päättymisestä. Oloa alkoi helpottaa heti, kun Rondan kaupunki tuli näköpiiriin.

Välittömästi bussista ulos astuttua, tytöillä kävi hyvä tuuri. Samalla bussireissulla oleva paikallinen herrasmies oli heti käsi ojossa auttamassa ja neuvomassa lähimmälle turisti-infolle. Turisti-infosta ei mainittu vielä mitään, ja heti oltiin auttamassa. Lähdettiin siis suunnistamaan kohti Informacion Turistica de Ronda. Pakko sanoa, että toistaiseksi missään ei ole saanut niin hyvää palvelua ja oheismateriaalia, kuin Rondassa. Kartan lisäksi saatiin listat paikallisista tapas- ja ravintolapaikoista. Niissä oli mainittu sijainti, hinnat ja aukioloajat. Kierreltiin koko päivä karttaan ympyröidyissä nähtävyyskohteissa. Ehdottomasti paras niistä oli Puente Nuevo eli Uusi Silta. Yleensäkin, kun kaikkialle katsoi, niin silmä lepäsi. Melkoinen kokemus!

Reissun ainoat varjopuolet olivat ravintolassa kokeama makkara ”knölli” –annos (molemmat maistoi) sekä isku vasten kasvoja, kun kirkkoon päästäkseen olisi pitänyt maksaa 6,5€. Myös tyhjään peruskorjauksessa olevaan härkätaisteluareenaan päästäkseen olisi pitänyt maksaa 8€. Ei hyvä. Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu, ostimme vielä paikallista viiniä ja lähdimme takaisin Fuengirolaan päivän viimeisellä bussilla.

¡Hasta pronto! 

Leila, Maaret y Ville

♪ ♫ En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan ♪ ♫

Viikko 49 alkoi mukavasti kaikkien meidän kolmen yhteisellä vapaapäivällä maanantaina. Yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätimme lähteä reissun päälle Gibraltariin. Matka kohti apinoiden paratiisia ei Fuengirolan keskustaa pidemmälle jatkunut, sillä epätietoisina suomalaisturisteina emme tienneet bussien kulkevan vain kahdesti päivässä.  Yksi busseista oli siis lähtenyt jo aamulla kahdeksalta ja toinen lähti sen verran myöhään, ettemme olisi kerinneet kuin nopeasti silmäillä Afrikkaan asti ulottuvia näköaloja. Otimme kuitenkin bussin Marbellaan, mutta senkin reissun olisi voinut jättää tekemättä. Äkäisestä bussikuskista ja Leilan kanssa ruokahyvityksestä tappelevista kolmesta tarjoilijasta ja yhdestä ravintolan omistajasta voi jo päätellä reissun onnistumisen tason.  Lisäksi olimme liikenteessä siestan aikaan, joten kaikki shoppailun arvoiset putiikit olivat kiinni. Sen pituinen oli maanantain vapaapäivä se. 

Tiistaista torstaihin edettiin perinteisten työvuorojen merkeissä: Lounas- (11-17)ja iltavuoroissa (16-Loppuun asti). Perjantaina ja lauantaina oli vilinää ja vilskettä koko viikon edestä. Perjantaina oli perinteisesti tiistaisin kokoontuvien Stadilaisten pikkujoulujuhlat. 25 euron sisäänpääsymaksua vastaan 70:stä ilmoittautuneesta 105 vierasta sai tervetuliaiscava-maljan, puoli pulloa talon valko- tai punaviiniä, jouluruokaa buffetista sekä lopuksi vielä lasilliset brandya ja kupit kahvia. Lisäksi vieraille esitettiin joululauluja stadin slangilla ja sekös juhlakansaa hauskutti. Ilta päättyi puolen yön maissa, ja aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän juhlaa varten. 

Stadilaisten pikkujoulujuhlien joulupöytä

Stadilaiset saivat myös perinteisiä joululaatikoita

Lauantaina aloitimme päivän etsimällä mustia hieman juhlallisempia kauluspaitoja ja liivejä Miramarista. Erehdyimme ilmeisesti viikonpäivästä, sillä yhtäkkiä lauantai tuntui yhtä onnistuneelta kuin maanantain vapaapäivä. Miramar-kauppakeskus oli nimittäin suljettu, eikä edes paikalliset tienneet minkä juhlapyhän takia. Lähdimme siis tympääntyneinä ja hieman nälkäisinä kävelemään 4 km takaisin kohti keskustaa. Löysimme kuin löysimmekin miehekkäät kauluspaidat Yuan-kiinakaupasta. Kävimme myös ostamassa upouudet hiuskiinnikkeet Clairs-korukaupasta. Vasta kämpillä tuli tajuttua, että ostokset olivat täysin ”sekunda”-tyylisiä heräteostoksia. Maaretin ostama hiuskiinnike ei pysynyt päässä niin hienosti, kuin kuvassa. Leilan ostama yksinkertainen 4 euron hiusklipsu hajosi heti pudotessaan marmorilattiallemme. Eikä tässä vielä kaikki: Leilan kauluspaidasta lensi nappi. 

Itsenäisyyspäivän herkut

Salaattipöytä komeana

Pinna kireenä, tukka sotkuisena, miesten kauluspaidat päällä olikin sitten kiva lähteä hoitamaan juhlallista itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Kun pääsimme alakertaan töihin, ravintolan sali oli jo viimeistä silausta vaille valmis. Alkuilta meni siis sluibaillessa. Ville pääsi baarin taakse kaatelemaan juomia, ja tytöt toimivat hovi ”kakkosina” eli ohjasivat asiakkaita pöytiin, ottivat tilauksia pöydistä ja tarjoilivat. Koko loppu ilta oli melkoista härdelliä, koska asiakkaita oli semmoset 220 henkeä. Tekemistä siis riitti. Itsenäisyyspäivävastaanoton jatkot loppuivat tv:stä jo hyvissä ajoin ja vielä kuin muistaa, että täällä on kello tunnin vähemmän kuin Suomessa, niin pääsimme odotettua aiemmin töistä jo kahdentoista maissa.

¡Jajaja!

Leila, Maaret y Ville

Ps. Tässä meidän tämänhetkinen tunnari!