Herkkua on siinä monenlaista...

Palasimme Filippiineiltä kotiin jo viime keväänä, mutta blogin viimeinen postaus on jäänyt julkaisematta. Tässä siis muutamia kuvia vielä filippiiniläisistä ruoista. Olemme iloisia, että saimme maistaa monia paikallisia ruokia, myös niitä erikoisimpia. Monista ruoista pidimme, jotkut taas jäivät mieleemme juuri erikoisuutensa vuoksi. Tähän olemmekin lähinnä koonneet niitä hiukan erikoisempia ja mielenkiintoisimpia ruokia.

Tähän päätämme tämän pienen blogimme, joka oli vain pintaraapaisu kaikkeen siihen ikimuistoiseen, mitä reissullamme saimme kokea. Kiitos ja Bon appetit!


Ensin näitä työpaikalla eteen tulleita herkkuja.

 

Tämä kaunis riisinyytti, jonka vaikea nimi ei muistu mieleen, keitettiin ensin vedessä.

 

Sitten se avattiin ja sisältä paljastui suolainen riisipallero, joka syötiin kastamalla sitä sokeriin.

Yleensä joka aterialla syötiin riisiä, mutta syntymäpäiviin kuului ehdottomasti nuudeli tai spaghetti. Ne kun takaavat uskomuksen mukaan pitkän elämän. Makua antoi makea banaaniketsuppi.
Synttärikakun voi syödä samalta lautaselta :)

Sitten herkkujälkiruokia...

Kutsuimme tätä jälkiruokaa kieleksi, koska rakenne oli niljakas ja kielen muotoinen. :) Emme koskaan saaneet tietää, mistä "kieli" on tehty. Makukaan ei sitä paljastanut. Tätä syötiin sokerin ja vasta raastetun kookoksen kanssa.

 Tässä "kielenpaloja" liemessä. Jälkiruoka tämäkin.

Paikallisten ehdoton "kesäherkku" on halo-halo, joka yleensä syödään/juodaan lasista, mutta kaikenhan voi tehdä myös eri tavalla, joten tässä neste jätetty pois ja "herkut" vain jäljellä, eli erilaista jellyä, riisimuroja, papuja ja jääpaloja. Halo-halo on filippiiniläisille kuin Spice ice meille, sen voi myös koota itse valitsemalla omat suosikit jään ja maidon sekaan.

 

Tässä vertailun vuoksi "oikea" halo-halo ravintolassa. Tuo raa´an lihan näköinen on ube-hilloa. Meille ei koko Filippiineillä olo aikanamme selvinnyt, mikä ihmeen hedelmä/marja tuo ube oikein on. Siitä tehtyihin jälkiruokiin/jugurttiin yms. kun törmäsi joka paikassa ja väri oli aina yhtä ihmeellisen kirkkaan violetti.

Tässä myös paikallinen erikoisuus - suklainen aamukahvi, jossa murot seassa. Kätevää eikö totta?

Sitten illallisten pariin, joita söimme joko ravintolassa tai kotona.

 

Tässä ravintolassa riisi oli pakattu kauniiseen kääröön.

  

Nuudeliherkkua paikallisen brandin kanssa, tottakai.

  

  

Muutaman kerran vuokraemäntämme yllätti meidät tuomalla herkkuruokaa terassillemme tai kutsumalla meidät illalliselle. Saimme maistaa esimerkiksi Crispy pataa - possun jalkaa, mutta myös tavallisempia ruokia, kuten nakkinuudelia. Yllä olevat lautaset odottivat meitä kerran terassillamme ja ruokajuomana oli tietenkin vuokraemännän erikoisuus eli kannullinen itse tehtyä screwdriveria.

Alla kuvia "illallisistamme" kotona (missä kokkausmahdollisuudet olivat siis rajalliset ja rajallinen oli myös meidän mielikuvituksemme sen suhteen, mitä voisimme syödä). Tavallisinta herkkua olivat kuivatut mangot suoraan pussista, tonnikalaa eri tavoin maustettuna (tai paellariisin seassa; ei tarvinnut edes lämmittää! :) tai jos oikein herkuttelimme, niin paistoimme tuoretiskiltä löytämäämme tummaa lihaa (naudan?). Paistoimme lihan sillä ainoalla välineellä, jolla meillä oli mahdollisuus ruokaa tehdä, eli alla olevalla sähköpannulla. Paistinlastoina toimivat juustohöylät.

Lähikioskistamme sai ostettua limua, mutta vain pussiin. Pulloista kun taisivat saada kierrätysrahoja, niin eivät antaneet niitä mukaan. Toisaalta tällainen kylmää juomaa sisältävä pussi oli omiaan sunnuntaiaamuna pöhnäiseen ja hikiseen olotilaan, suoraan otsalle läntättynä.

 

Tätä purkkiruokaa emme kokeilleet kuin kerran. Lihaa sen sanottiin olevan, mutta emme tienneet olimmeko vahingossa eksyneet koiranruokahyllylle.

 

Sushiannokseen kuului aina tekoruohikko sekä nomparellit. Noita nomparelli-sulatejuusto-kinkku susheja sitten kastettiin majoneesin ja soijan sekotukseen. Sushin häpäisyä :).

 

Boracaylla eteemme tupsahti tällainen "herkku"tiski. Buffet-meiningillä olisi saanut tästä syödä vaikka mitä, mutta me lähinnä juoksimme kirkuen ohi näiden saksiaan heiluttavien kavereiden luota.

 

Terassimme takana kasvoi mangopuita. Kun mangoaika oli aluillaan, puiden lehdet kellastuivat ja näytti siltä kuin puu olisi kuolemassa kuivuuteen. Viikon kuluttua lehdet kuitenkin olivat taas vihreät ja mangot tarpeeksi suuria poimittavaksi. Joka päivä himoitsimme noita mangoja, jotka olivat kuitenkin vähän liian kaukana poimittavaksi kädellä terassilta käsin. Kerran Pinja koitti illan jo hämärryttyä harjan varren avulla saada muutaman mangon, mutta mangovarkaus ei onnistunut (harjoituksen puutetta). Seuraavana päivänä naapurin pikkupojat kuitenkin heittivät Jennille kaksi mangoa, jotka he olivat ravistelleet alas puusta. Voi sitä ilon määrää. Kirpeitähän ne vielä olivat, mutta että melkein omasta puusta!!

Pojilla oli tapana tilata baarissa itselleen litran olutpullo (toisensa jälkeen) ja prosenttejahan tuossa Filippiinien suosituimmassa oluessa on 7! Me tytöt luotimme siniseen litkuun, paikalliseen "siideriin", joka värjäsi kaiken, siis ihan kaiken siniseksi!

Mangodrinkkejä hillopurkeista Boracaylla

 

 Tässä paikallista snägäriruokaa, jota söimme yön (tai aamun) pikkutunneilla. Munakoisoa ja erilaisia makkaroita.

 

Tässä ruokaa, jota ei kannata syödä baari-illan jälkeisenä aamuna (vaikkakin juuri aamuisin sitä oli helppo saada, sillä balut-munamyyjä ohitti talomme joka aamu puoli kahdeksan ja kailotti myyntipuheensa niin että varmasti tiesimme, että nyt olisi taas tarjolla uunituoreita munia. ja tämän tuoreemmaksi ei muna varmaan voi tullakaan). Kyseessä siis filippiiniläinen erikoisuus: balut-muna, keitetty ankanmuna, jossa tipu on jo hyvin kehittynyt (sisältää siis höyheniä, nokan palasia yms. sattumia)

 

Muna syödään suolan kanssa. Ensi siihen tehdään reikä ja munan sisällä oleva neste juodaan. Tämän nesteen sanotaan olevan se herkullisin osa. Jotkut paikalliset eivät välittäneetkään munasta muun kuin liemen osalta.

 

 

 Tässä kaikki, mikä Pinjalta jäi munasta syömättä. Keltuainen maistui aikalailla tavalliselta keltuaiselta, joten se oli itse asiassa ihan hyvää, kunhan ei välittänyt verisuonista.

Onneksi läheltä sai myös toisenlaista "pikaruokaa". Talomme vieressä oli nimittäin leipomomyymälä, jonka antimet tulivat vähän liiankin tutuiksi. 

Tässä ube-rulla, joka oli todellisuudessa paljon violetimpi kuin kuvassa. Niin violetti, ettei sitä meinannut uskoa syötäväksi.

 

Alla ube-leipä (todellakin siis tuon värinen kuin kuvassa). Siihen vaan voita päälle...

Meille ei siis koskaan selvinnyt minkälainen hedelmä tuo ube on. Epäilemme vahvasti, että violetin värinen.

Kerran taisimme epähuomiossa (lue: pitkän haaveilun jälkeen), ostaa lähes kaikkia bakeryn tuotteita, koska ne olivat puoli-ilmaisia ja kaikkeahan pitää maistaa :). Kaikki tosin maistuivat lähes samalta, eli voin ja sokerin sekoitukselta. Voin maku oli muutenkin herkkua Filippiineillä. Esimerkiksi karkkeja sai voin makuisina.

Sen kerran kun sitten ajattelimme, että nyt pelataan varman päälle ja ostetaan pitsaa, niin pieleenhän sekin meni. Eteen kannettiin maailman pienin pitsa, me kun oltiin tilattu se pienin koko. Eipä tullut mieleenkään, että näin pientä pitsaa olisi olemassakaan!

Tästä jäi puuttumaa kuvat sian naamasta tehdystä annoksesta, jota Pinja söi kahteen otteeseen (toisella kerralla tilasi ihan tarkoituksella) sekä krokotiilinliha-annoksesta, joka myös oli ihan syötävää. Lisäksi moni työpaikamme lounas-annoksista olisi todellakin ollut valokuvauksen väärtejä. Useasti mieleemme tuli Fear Factor -jaksot, joissa puistattavien ruokien syömisestä maksetaan maltaita. Niitä mekin olisimme välinnä tarvinneet. Esimerkiksi kun ruokana oli sisälmyksistä tehtyä pataa, joka jätti suuhun niin rasvaisen kerroksen, että sitä pystyi haarukalla raapimaan kitalaesta. Mutta kaikesta ihmeellisyydestä huolimatta, mitä lautasiltamme löysimme (ai niin, kanan varpaat olivat myös suurta herkkua paikallisille!), kertaakaan emme saaneet vatsatautia ruoasta, eikä kummankaan paino vahingossakaan lähtenyt laskemaan (ehkäpä se sininen litku ja lähi-bakery pitivät myös huolen siitä) :D