Vaahtera riisuu

Pitkästä aikaa pihahommissa Pikkuakan tirsojen aikana... ja iltapäivällä päikkäreillä jatkuu. Satakoon vettä ja olkoon vaan vain pari asetta lämmintä. Kroppa huutaa liikettä ja keuhkot happea. Viime ajat olen mököttänyt toimistossa koulutehtävien parissa.Koulu on itse asiassa karhunnut aika paljon aikaa nyt, mutta onneksi talvella helpottaa. Muilla alkaa yrittäjyysopinnot :)

Menin siis kameran kanssa kuvaamaan kamppeensa riisunutta, nahkansa luonutta vaahteraa...

...ja palasin mielessäni heinäkuuhun 2011, aikaan, jolloin Eskurista tuli kotimme ja aikaan, jolloin pihan sisääntulo näytti tältä ja talokin oli vihreä.

Kesä 2011 meni töissä aamusta iltaan. 2012 kesä mulla meni nukkuessa... kevyttä keltarauhashormonin aiheuttamaan väsyä oli ilmassa. 2013 Pikkuakkaa hoivatessa, koulussa, työhommissa... helteessä.

Nyt syksyllä 2013 kahden vuoden jännittäminen ja jonkinasteinen motivaatiopula (kts. edellinen postaukseni) on päättynyt. Eskurin "ehostaminen" jatkuu täydellä teholla ja nyt voi kuitenkin jo sanoa tuon edellisen näkymänkin jo hieman muuttuneen. Punainen loota been seinustalla ja betonilaattakasat ovat...hmmm... läsnä. Kivien pyöritys on vaiheessa ja sitäpä tänäänkin teen.

Maalaukset jatkuvat ensi kesänä samaa vauhtia rännien uusinnan kanssa... ai houp!

Mihimpä tässä kiire. Valamiisa maalimasa!