Kirjassa on yhteensä 9 pientä tarinaa jotka kertovat Muumilaakson eri asukkaista. Oli mukava päästä lukemaan myös niiden ei niin tunnettujen- hahmojen temmellyksistä, ja osa tarinoista taas olikin jo ennestään tuttuja (the invisible child, the last dragon in the world ja the fir tree). Hellyyttävät mustavalkopiirrokset olivat mukavaa katseltavaa ja tekstiin oli ihanan helppo uppoutua mukaan ja antaa tarinoiden viedä ilman että olisi tullut kertaakaan sellainen olo, että luen lastenkirjaa. Kirjassa on paljon sellaista joka menee lapselta melko varmasti ohi, ja se miten Tove on luonut hahmoista niin omanlaisia hyveineen ja paheineen, ja se miten he kasvavat ja oppivat itsestään ja toisistaan uutta tarinoiden lomassa on oikeasti kiinnostavaa seurattavaa. Filosofia on ehdottomasti yksi lempiaineistani ja se on myös yksi syy, miksi muumit uppoavat minuun.
Pätkä The spring tune tarinasta, jossa Nuuskamuikkunen tapaa vaellusretkellään niin pienen otuksen, ettei sillä ole edes nimeä, ja antaa tälle nimeksi Teety-woo:
"I've mooved away from home and begun living! It's so exciting! You see, before I had a name I just used to hop around, and perhaps feel this or feel that about this or that, and everything was simply happening around me, sometimes nice things and sometimes not nice, but nothing was real, don't you see?"
Snufkin started to reply, but the Creep continued:
"Now I'm a person, and everything that happens means something. Because it doesn't only happen, it happens to me, Teety-woo. And Teety-woo may think this or think that about it, as the case may be- if you see what I mean? "
"Certainly I see", said Snufkin. "That's good for you."
Myönnän olevani ihan muumityttö. Pikkulikasta asti muumihahmoissa on ollut jotain niin ylitsepääsemättömän kiehtovaa, että ne ovat pitäneet innostusta yllä ja pysyneet hyvin tärkeinä ihan näihin päiviin saakka. Eikä innostus ainakaan tähän kirjaan loppunut.
Alkuperäinen nimi: Det osynliga barnet
A sunbrust book, s.176.
Oma kirja.
Arvosana: 10 
