Pakkanen kuorruttaa somasti. Kelpaa serkusten olla ja kulkea.

Eilen uimahallissa pieni poika kyseli äidiltään hankalia kysymyksiä. Yksi jäi mieleen:  Äiti miksi kaupan leluista pitää maksaa ja pihalla olevista kepeistä ei?

Onneksi!

Iltapäivän ilo

Iltapäivän ilo 

on pakkasessa jäätyneet poskipäät. Toppahousuissa kahisteltu työmatka kävellen. Pakastimesta löytyneet suklaa-karpalo ylijäämäpikkuleivät kaffen kanssa. Ja lämpimän värikkäät villasukat. 

Kuvassa uusi ystäväni. Pohja hänellä on pehmyttä, joten keskikohtaa ei noin vain löydykään. On treenaajalla kohta niin piukat nilkat, ettei mitkään paikat pauku! Tervetuloa tasapainotreeniin - voitan varmasti.

 

Hyvä päivä on silloin, jos töistä jolkotellessa hymyjää. Kyllä näin oli! Ykkösten käsityötuntien bakteerikanta pysyy yhtenäisenä, kun ensin livotaan varalta sekä neulaa että lankaa ja kun sittenkään ei mitenkään onnistuta, niin ope särppii limaisen repaleisen langan neulaan. Ja ei muuta ku  töihin.

Illalla saan Tambereen serkun yökuntiin. Harvinainen ja odotettu! Ennen mummulassa tirskuttiin ja supitettiin aina niin myöhään yöhön, että mummu kerkes jo monta kertaa käyä kutsumassa yöpalaselle. Ettei vaan olis ja tulis nälkä. 

Siitä tietää, että on kylmä, kun parvekkeen ikkunan juuressa kasvaa persiljatupsuja. 

Oulussa siis. Kävin isin autohuolto-opeissa "maalla" ja nyt tiedän, mitä litkua kannattaa mihinki rööriin tunkea. Harmi, kun tietyt muoviosat ei kestä ees pieniä tönäisyjä napsahtelematta. Ennen laivatki ja autotki, saatika miehetki, oli rautaa!

Käytiin majekoukuilla. Pakkaslumi narsku makiasti, ja joen jäällä oli hiljasta. Ei ollu mateita, mutta onneksi maha oli jo täynnä viime kesäistä lammasta. Tuoretta pullaa ja villasukissa hissuttelua.

Laiskiaisia

Oon taitava varaslähöissä. Kuulin, että muuallakin oli jo otettu ensituntumaa laskiaispulliin, niin pitihän se iteki. Ja ku vielä oli niin tomera apulainen. Taikinan sekoittaminen oli kovaa hommaa, mutta entäpä pyörittely. Vaan raesokereissa kaverini oli ammattilainen. Kourallinen sokuria per pulla! Niin se pittää.

Kovasti kaivattiin Kaisaa. Millon Kaisa tullee? Ootetaan Kaisaa. Kaisalla kestää vielä aika kauan tulla tänne. Mutta ootetaan! No ootetaanhan sitä, kovasti. 

Opeteltiin taikinan noustessa kukkia Elsa Beskowin Kukkaisjuhla-kirjasta. Oli porkkanaa ja lumme-kukkaa. Ja etittiin yhä uudestaan sitä keltaista, itkevää, kukkatyttöä, jonka kaveri on menny hukkaan. Elsa Beskoweissa on muuten taikaa. Toiset kutsuis sitä nostalgiaksi, mutta sen parempia lastenkirjoja saa hakea, sanon ma. Varsinkin ne alkuperäiset, joiden selkämys on kankaasta.

Maanantai

Tänään suksi ei luistanu eikä pitäny. Maalais(kylän)lapset viuhto ohi niin, että viuh vaan kuulu. Ope seisoo tässä risteyksessä ja kattoo, että kaikki kerkee käyä vielä mutkan. Sitäpaitsi urheiluselostajan rooli sopi paljon paremmin kuin pertsaa luistelusuksilla ja kolmen vuoden takaisilla voitehilla. Vaan olipa se silti mukavaa ulkoilua. Suksilla käveleminen on muutenki melkeen niinku uimahallissa räpylät jalassa läpsyttelyä.

Iltapäivällä, kun kaikki 3-6 luokkien oppilaat oli onnistuneesti tulleet koululle, oli juhlaa istua autoon ja polkasta pirssi käyntiin. Eipä oo koskaan maistunu autoon jääneet, jäätyneet, vanhat autot niin hyvälle. Suli suussa, maistu makealta.

Aika huoletonta arkea.

Kyllä ei.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamulla oli kurkku kipeä. Se johtuu varmasti siitä, kun naapurin elikä yläkerran setä kolasi pihaa ja melkeen kolaroi carismaani. Tai sitten siitä, kun eilinen happihyppely tapahtui äkkiseltään ilman huivia ja villakalsareita. Kyllä en enää uudestaan ulkoile!

Todellisuudessa sunnuntait on parhaita ja varsinkin, kun nyt nukkui riittävästi, mutta ei liikaa. Hesari on arjen ja pyhän luksustuote, josta en pihistele. Mieluummin pihistelen vaikka..öö..no pitää sitte kattoa ihan tosissaan, ku on pihistelyn aika. Kun juustostakaan en luopuisi. Ja lämpimästä ruoasta per päivä. Enkä kahvista enkä maustamattomasta jugurtista. Mutta tämän viikonlopun teemana on ollu Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Österi lukee ääneen ja minä nauran. Laiska lukija voi kuunnella ääninäytteen. Oli mielensäpahoittaja vaalitenteissäkin mukana, mutta parempaa pessimismiä ja mielensäpahoittajaa saa hakea!

Tosin Hesarin sunnuntai-liitteen ehdokasmielipiteissä oli vahva suunta mielensäpahoittaneeseen kansaan:

Äänestin jo. Paavoa. En Lipposta, kun se on niin änkyrä. Ja kommunistiahan minä en äänestä. Vaan Väyrystä. Sympatiasta. Pittäähän senki joskus pärjätä, se on jo niin kauan ollu. Eikä se oo niin paha ja pöljä ku puhutaan. (Mies, 64.)

Äänestän Lipposta. Hän on tarpeeksi jäärä - ainoa, joka uskaltaa sanoa, mitä mieltä on.
(Mies, 58)

Voisin ehkä äänestää Niinistöä. Mutta ei tee mieli, kun kokoomuksen vaalivalvojaisissa on aina niitä pyntättyjä rouvia, jotka on niin riemuissaan, ettei sitä kestä katsoa. (Nainen, 47)

Ystävättären kanssa puhuttiin, että Haavisto on ihan mukava mies, mutta ei se ehkä oikein sovi, että matkoille menee sitten mukana mies. Tai onko sillä nyt niin väliä. Mä tykkään Arhinmäestä. Jos presidentti on vasemmistolainen, haittaako se? Eihän presidentti mistään päätä. (Nainen, 81)

Kyllä se Soinin Timppa oli mielessä, mutta vaihtoehto oli Haavisto. Että mitäkö niillä on yhteistä? On niillä tietynlainen juttu, ne ovat uskottavia omassa asiassaan, uuden suunnan tuojia. Haavisto on fiksu tyyppi, mutta äänestin silti Soinia - puolueen takia. (Mies, 26)


Kyllä kansa tietää! Tänään se nähdään. Nyt jo jännittää..


P.s. Kyllä ei! Anarkismi syntyy siitä, kun nykyajan ihmiset eivät osaa enää jonottaa. Kommunistit kuulemma sentään sen osasi! Ja kyllä mielensäpahoittaja tietää, missä saa imettää, miten saa jonottaa ja kuka poimia marjoja. Ja seki vielä, että nuor' mies laitetaan ajokortittomaksi. Pyh, mopolla sattaakolmeakymppiä!

Oon taas ylittäny ja yllättäny itseni aika monessa määrin. Puhtaita vaatteita nostellessani huomasin, että omistan suorastaan värillisiä vaatteita! Ja että jopa käytän niitä. Ihan kiva ajatus. Hammastahnamerkkiäki vaihdoin. Ja että lipaston päälle kehyksien ketutki vaihtu! Huh huh.

Turvakengät tosiaan on usein tuossa asennossa. Odottamassa palomiestä, joka hyppää makkaralla oleviin housuihin ja lähtövalmiina oleviin kenkiin. Viime viikolla leikin kotista. Olin päivät töissä ja illat ja yöt tuttava-sukulaisperheen luona koululaisten kanssa. Niin käytiin kaupassa ja kirjastossa, saunottiin, pelattiin ja tehtiin omenapaistosta. Lellin jopa niin, että hain kolmosluokkalaisen autolla koulusta eilen. No ku oli sukset ja kaikki. Oli kiva lelliä, kun kerrankin ei pikkusisarukset vieny kaikkea hoitajan aikaa.

Niinku facessa jo toitotin, sain viikon parhaat naurut, kun ihana pappa soitti tohkeissaan kuraattorin paikasta. Mutta mikkeepä jottei! Mummulan vinttiin vaan asumaan ja siitä vaan hur hur töihin. Voi mummua ja pappaa, kultasia. Ja niin tosissaan hamuamassa nuorta opettajatarta Reisikkäälle.

Huomasin aamulla ilokseni, että tammikuu on kohta selätetty. Tästä tuli hyvä kuukausi!

Pieni merenneito kävi ottamassa kylkipotkutuntumaa Brahiksella. Ihmelapsi sävelsi uudet sinfoniat pianolla ja auttoi avaamaan kudekerää. Aamun ohjelmassa puolestaan oli äänestäminen kapungintalolla. Nii no mitä sitten muuta tänään? On tässä käyty syömässä kampuksella, juotu päiväkahvit hyvässä seurassa ja koodattu koneella viikonlopunkin edestä. Ja kohtahan tässä saa alkaa valmistautumaan illan jumppaan..

Eilistä energiapiikkipäivää saakin seurata arkivapaa. Radio päälle ja virkkuukoukku käteen.

Kätköjä.

Siivouspäivänä löytyy aina kätköjä. Tänään yritin samalla irrottautua edellisvuoden kalenterista ja siirtyä uuteen, kultaiseen seuraajaansa. Sävy sävyyn autoni kanssa. Kalenteri tiesi siis tulevaisuuteni! Kalenteri ja sen ostaminen on taas yksi niistä lukuisista asioista, jotka ei oo ihan sama. Vain tietynlainen kalenteri käy. Sen pitää tuntua omalta, sillä vuosi on pitkä aika käyttää vieraalta tuntuvaa kalenteria. Ja kuten tässäkin asiassa - merkkiuskollisuus on selvää. Väri tosin voi vaihtua. Kalenterissa on vuoden kaikki asiat: menot ja meiningit, ilot, surut ja mahtavuudet. Tyhjät takasivut on täytetty runoilla, nettiosotteilla, resepteillä, muistutuksilla...Välistä löytyy repsottavia laskukirjekuoria, tulostettavia virkkausohjeita, verokorttia ja jo poisheitettäviä muistilappuja. Ehkä myös pari leikkivinkkiä, tulevan sijaisuuden lukujärjestys ja jokin oikein sykähdyttänyt kortti.

Nyyhkivä muumi -kortti putosi vuoden 2010, kansiltaan mustan, kalenterin välistä. Seuraavan kalenterin väri oli leiskuva pinkki.

Tämän viikon työrupeama ohi. Huomiseksikin olis ollu toisaalla, mutta nilkka on varannut minut lääkintäjumpparille, joten nilkka päättäköön tilinauhastani. Ensi viikolla taas sinne, huippukiva! Mutta mikäs onkaan parasta ajanvietettä? Areenasta vaalitenttejä ja sitä edelleenki samaista mattoa. Vaan uus netti taitaa päästää mut näistä vaaleista helpolla! Se on nääs valinnu mun puolesta, kenen tenttejä näyttää elikäs ketä kannattanee äänestää. Eilen pyöritti Haaviston tentin suitsait sukkelaan ja tänään taas Väykkä tökki puolen minuutin välein. Nyt taas Niinistö toimii ku ajatus. Kiitos Saunalahti, teit vaikean valinnan helpommaksi!

Ja taas jäin ihmetteleen sitä tunnetta, kun tuun omalla autolla pihaan, kurvaan omalle lämpöpaikalle ja paukautan oven kiinni...nii että sitä on todentotta aikuistuttu yhen pykälän verran. Sitä paitsi se tuntuu melko hyvältä.

3 L

Ny se alako. Nii mikä? No Ylenkeittäminen. Pukki toi lahjaksi kolmen litran kattilan, joka pääsi neitsytkeitolleen lappapuuron kera. Kyllähän sitä yks ihminen kolme litraa puuroa äkkiä syö, mutta jotain osviittaa se antaa asianosaisen yhdenhengenkeittämistaidoista. No jos pikkusen kuitenki vielä lisäis vettä ja...

Maanantaista tuli hyvä maanantai.

- -

Loman viimeinen viikko oli antoisuudessaan ja yllättävyydessään hyvä. Mitäs nyt yks pirssi tuli ostettua ja muuta sellasta normipäivää. Ajettiin peräkanaa mummulaan, Carina eellä ja Carisma perässä. Äiti sponsoroi tyttärensä ostosta Limingan huoltsikalta ostetuilla harjalla, lukkosulalla ja parkkikiekolla. Jäikö jollekin vielä epäselväksi, että jollakin on uusi kulkupeli? Mummulasta nostin kytkintä itekseni ensimmäistä kertaa oman auton ratissa ja kyllä oli tollo olo! Huippu auto, loisto ostos - mutta hiukkasen kestää totutella siihen, että minä ite -tauti kohdistuu luonnollisesti nykyään aina veroihin, bensoihin, vakuutuksiin, korjauspäätöksiin, huoltoihin ja muihin. Ah, minä ite. Mutta minä ite pystyn tästä lähtien lähtemään, minne minä ite haluan. Pystyn ottamaan tavaraa mukaan autolla liikkuessa ihan niin paljon ku minä ite haluan. Pystyn menemään töihin kauemmaksikin ja niin kauas kuin minä ite haluan. Eikä ole tästä lähtien rahojen sijoituskohteelle epäselvyyttä! Onneksi siinä ei aina voi olla niinku minä ite haluan.

Pyrytti yöllä ajaessa niin, että meinas hirvittää. Onneksi vänkäri oli mukana niin ei tarvinnut ajella yksin. Yöllä Brahis sai taas asukkaan kuukauden hiljaiselon jälkeen. Vastassa oli (oikein arvattu) valtava postiröykkiö ja laskuläjä sekä huumaava kuivuneiden viemäreiden katku. Vaan voiko olla ihananpaa mennä nukkumaan yöpaidassa, joka tuoksuu vielä aivan mummulalle? Oisinpa voinu jäähä sinne vielä vaikka viikoksi! Pakkaspäivänä vintin kattoikkunaan muodostuu pitsiä ja uuninkylki hohkaa lämpöä. Mummu on keittäny yöllä kupatessaan riisipuuron ja sekahedelmäsopan. Aamulla sedät, tädit ja serkut piiloutuu sanomalehtien osasten taakse ja pappa päivittää yöllisen pakkasennätyksen (- 19,5). Päivällä radio pauhaa Tour de Ski:tä ja pappa avaa taas radion minuutilleen uutisia varten. Kukkakaupassa lähetetään vanhuksille terveisiä ja sokoksella (s-market u know) kerrotaan, että mukava, kun on Rauhalassa väkeä käymässä. Illalla hipsin vähän matkan päähän isotädille kattomaan vaalihaastattelua ja vien munkkeja tuliaisina mummulaan. Oi että, miten piiri pieni pyörii! Missään muualla se ei tunnu yhtä ihanalta.

Nyt laukut on vihdoin purettu, uudet tavarat löytäneet paikkansa ja astiat tiskattuina. On aika vihdoin alottaa se uusi arki uudella nimikkeellä. Huomenna töihin ja se tuntuu hyvältä.

Lohikärmes

Suurelle yleisölle esitellään uutena vuotena syntynyt ystäväni: laiska lohikärmes. Hän on hyvin pieni, mutta näin ollen ovela ujuttautumaan paikkaan kuin paikkaan. Pienet siivet estävät häntä lentämästä kovin kauaksi, mutta tarvittaessa hännän päässä oleva piikkinen pallo karkottaa matkalla vastaan tulevat vihamiehet vikkelään. Rahaa tällä otukselle on vähän naftinlaisesti, mutta orastava röpelö takaraivolla viittaa kuitenkin alkavaan rahan tuloon. Söpö olemus hurmaa nääs kaikki rahakirstujen päällä istuvat immeiset.

Ei hassumpi tina siis. Ja aivan suoraan iistä! Oli iin parhaat tinat. Aivan niinku oli raketitki, jotka jäi näkemättä hyvien keskusteluiden takia. Ai, viien minuutin päästä vaihtuu vuosi? No hyvää uutta vuotta sitten!

Matontekele etenee lupaavasti. Siinä samassa on juhlittu, lomailtu, laitostuttu ja mökkeydytty, ahkeroitu ja kateltu paljonko maksaa joku käsijarrun poljinjalka mikälie. Yngh. Viime aikojen puheenaihe: auto. Kaikkea sitä - piä hatustas kii!!