Joulu.

Aatonaatto. Reisjärvi, -30 astetta, mummu ja pappa Pösöön ja (j)oulua kohti.


Kystä kyllä, äiti ja muut.



Fiksu (lue: epätoivoinen) varaa itselleen oman paketin sisältäen varman valinnan: ihanat villasukat ja hömppälehtiä.


Synttärisankari luuli pääsevänsä lasista läpi. Kakskaks-veellä on suuret luulot. Mutta Kastehelmi - I like!


Piti harjotella maaliskuuta varten (!). Näin siis pärjää siellä nousevan auringon maassa.

Ja jouluja!

Hänen armollisen majesteettinsa karhukoplaklupi sisältäen allekirjoittaneen toivottanee kaikille ratkiriemukasta, mutta silti seinät pystyssä pysyvää joulua!

Ps. Eikä sitten syödä tyhjään vatsaan.


"Joulua varten tarvitaan myös paljon ruokaa." "- Jestas, niin ettei joulu syö meitä!"(Muumipappa ja -mamma pohtivat, kuka joulu mahtaa olla.)

Näinpä!

Heh.

Taas ja taas löydän jotakin sellasta, josta voin sanoa parasta. Pitäis oikeestaan alkaa käyttään vähän enemmän vaihtelevuutta ilmaisevia sanoja, mutta köyhä sanavarsto mikä köyhä. Jos on paras, niin se vaan on paras. Mutta asiaan. Loman tunnistaa kyllä siittä, että rytmi heittää ihan häränpyllyä. Onpas siinäki muuten sanonta, liekö Reisjärveltä peräisin. Yöllä yhen jälkeen on mahtavaa aikaa alkaa ratkomaan yhestä punhilkka-takista (hox) olkatoppauksia TAI uppoutua sinne Interneetin ihmeelliseen mualimaan TAI esim. vaan tyytyväisenä kutoa sukkaa viltti harteilla ja rupatella toisella sohvalla loikoilevan äitimuorin kanssa. Ero meissä kahdessa (se vähäinen) oli kuitenkin siinä, että toisella oli aamuksi töihin. Heh. Vaikka eipä siinä, se toinen joutu silti heräämään, kun halusia autonsa käyttöön päiväksi. Velvollisuudet suoritettu tältä joululta. Vaikka eipä ne kyllä velvollisuuksia ole, mukava muistaa ja ostaa jotain pientä! Aloin tuossa miettimään, että on harvassa se lahja, jota en ole miettinyt ees pikkuriikkisen etukäteen. Ideanpoikanen muhii jonkin tovin mielessä, sitten vähän shake shake ja lopputulosa kävelee vastaan jonku putiikin tahi es-marketin hyllyltä.

Mutta niin se paras. No, se on sitä, kun tsippailee yksin kaupungilla ihan rauhassa aaaaivan omissa ajatuksissa ja huomaa nauravansa ääneen. Omat jutut, parhaat jutut! Ja sitä kun ei ite huomaa välttämättä, että lompsii menemään hymy korvissa. Kerran kaveri oli huomannut, kun olin kipittänyt ikkunan ohi aivan ku naantalin aurinkona ja tuli jälkeen päin tiedustelemaan syytä moiseen iloistukseen. Piti sillon ihan miettiä, mikähän tilanne se oli ollu. Sitten muistin, että niinkin erikoinen, että pidennetyn syysloman jälkeen oli mahtava palata takaisin Kajaaniin, iloisemmalla mielellä, keveämmällä askeleella. Oli siinä iloa hymyyn jos toiseenkin.

Jottei menis ihan liian vilosoohviseksi hölynpölyksi, mummo muistaa aina lohkaista jotain ainakin minulle sopivaa:

Adventtitonttu.

Neljäs adventtisunnuntai. Geologintiellä on raikunu neljän pikkutytön riemunkiljahduksia pitkin viikonlopun ja voi että on ollu mukava olla keskellä tohinaa ja touhua, keskellä prinsessaelämää. Tällasesta todella tykkään: talo täynnä lapsia ja aikuisia, kaikki sulassa sovussa ja kaikilla mukavaa. Adventtitonttu oli muistanu tänä sunnuntaina kaikkia taln lapsukaisia, itsenikin mukaan lukien. Adventtitonttuhan hiipparoi aina jokaista adventtisunnuntaita vastaisena yönä, käy kurkkimassa, keitä talossa nukkuu...ja lähtiessä piilottaa tutun kangaspussukkansa. Pussukassa on vuosien varrella ollut aina kirjekäärö, missä Adventtitonttu kirjoittelee kuulumisia, lähettää joko tsemppi- tai lieviä huomautusterveisiä meille lapsille. Joskus se oli kuullut meidän tappelevan vähän turhan rajusti, joskus taas kuunnellut koulun joulukirkon peräpenkillä, kuinka kauniisti pikku-Elina soitti selloa. Voi sitä jännityksen määrää, kun adventtiaamuna sai alkaa etsimään pussukkaa, jossa oli aina jokin yllätys. Joskus pikkuiset suklaapukit kaikille, joskus taas joulukuusen koristeet. Tänään pikkuiset prinsessat saivat ihanat pinniparit ja karkkilaatikon lahjapaperiin käärittynä. Minä ja sisko saatiin mukavat piparkakkumuotit. On kämpille nyt kameli- ja akkamuotille vähän laajennusta!

On makia herätä aamulla, nostaa läppäri sänkyyn ja alottaa aamu lokoilemalla. Mutta mikä nerokas idea löytykään! Kynttilä, joka on valettu valmiiksi kynttilä&jalka -kombinaatioksi. Hävittää itse itsensä eikä ylimääräistä härpäkettä jää lojumaan. Jos hinta ei olis niin suolanen per kipale (alennuksessa 29e) niin pistäisin pukille pikapostilla toivomuksen. Ja toki nuille pitäis olla iso ruokapöytä ja style sisustus ja vähän varallisuutta kyytipojaksi. Ei kiitos sittenkään. Mutta noin niinku teoriassa, kyllä kiitos!

Mukavuutta.

Tiedättekö kuinka voikaan olla mukava vastata kysymykseen Mitä kuuluu? aivan vilpittömästi, että kiitos kuule nyt kuuluu hyvää. Huh sitä hyvää oloa, kun saa vastata moista. Vois olla nimittäin toisinki. Tässä sitä istun kotikotosalla filtin alla fillasukat jalassa, karkkipussin kainalossa ja hyminä yllänsä. Alkaneen joululoman kunniaksi siivoa puuhailin koko päivän (ensin tietenkin nukuin sen puolilleen) ja nyt tuoksuu puhtoinen koti. Kotona on kyllä perinteet niin huipussaan, huh. Kun kerran on hyvä joululiina jollekin tietylle pöydälle niin toki se on hyvä myös tänä vuonna. Onneksi, onneksi rakastan perinteitä!

Meni muuten himpun verran tarkotus siitä legendaarisesta joulutähdestä olohuoneen korkeassa ikkunassakin. Sehän on siinä ollu kesät talvet ihan vaan sen vuoksi, kun se on niin akrobatinen suoritus saada sinne ylös. Onpa ilo ollu säilyttää sitä kesän yli näppärästi ihan vain huomatakseen sen lampun palaneen. Huomenna taitaa olla ohjelmassa välinevoimistelua: olohuoneen pöytä, keittiön pöytä ja kolmiotikkaat kaikki nätissä pinossa ja joku jouluhullu päälimmäiseksi killumaan. Mitäpä sitä ei tekisi yhden joulutähden vuoksi. Näin meillä!

Vaan menipä hurauksessa viimeset pari viikkoa Kajaanissa. Mennä viikolla kerkes kuitenkin nautiskella vielä Kajaanin parhaista puolista: lyhyet etäisyydet kylään, välitön meininki, levotonta settiä, Sinikka irti ja se paras combo - ruoka & hyvä seura. Myhi myhi. Tiistaina vielä fiilistelyä ja pipareiden taitelua. Koska joulu on kerran vuodessa vaan!

Pelasta päiväsi - Osa 3.

Pelasta päiväsi - Osa 3:

Herää hieman tavallista aikaisemmin. Totea ensin, että illalla tehty päätös naapureiden kanssa yhdessä vietettävästä aamupalasta ei olekaan niin hyvä idea enää aamulla. Avaa heille ovi ja vaihda mielipidettäsi. Vietä hilpeä aamiainen hyvässä seurassa ja myhise tyytyväisyyttä. Mene kirjastoon ja kuuntele kirjaston joulurauhan julistus. Suorita pakollinen paha. Mene juhlalounaalle. Ja...


...LÄHDE JOULULOMALLE!!!


(http://mummo.sarjakuvablogit.com)

Pelasta päiväsi - Osa 2.

Pelasta päiväsi - Osa 2:

Olkoon päiväsi hyvä tai huono, voi siitä aina tehdä paremman. Toimi siis näin: raahaudu kirjastoon ja istu alas siihen ikkunoiden edessä olevan tieteokoneen eteen. Mieti vaikeita asioita, mieti kaikkea muuta kuin pitäisi ja mieti vielä kerran. Ryhdy toimiisi vain siksi, jotta voisit kohta harhautua niistä. Harhaudu. Katso esimerkiksi ikkunan takana olevaa kuuran valtakuntaa ja kerta kaikkiaan upeaa lumimaisemaa ja mieti, kuinka etuoikeutettu olet opiskellessasi juuri täällä. Hautaudu työhösi, repeä liian isoääniseen nauruun, uppoa kirjoihin ja mikä tärkeintä: huutele kummallisuuksia kirjahyllyn toiselle puolelle. Harhaudu. Löydä yllättäen viikon paras ajatus, lue se ääneen kanssaeläjille ja nauti tässä ja nyt.

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä. - Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä. - Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

(T. Jansson, Taikatalvi)

Pelasta päiväsi - Osa 1.

Pelasta päiväsi - Osa 1:

Ota lempikuppisi kaapista. Kaada siihen tuoretta kahvia niin, että laitat ensin maitoa pohjalle ja sitten lorottamalla kahvi korkealta ja hartaasti. Näin saat köyhän miehen erikoiskahvin halvalla ja nopeaa. Pelastusoperaation vaikutus toimii parhaiten, jos kahvia tehostamassa on pari palaa (tahi levy) sukulaata. Käy pöydän ääreen, nosta jalat viereisen tuolin karmille ja kyttää, mitä jännittävällä kotipihallasi tapahtuu. Lämmin kuppi tehostaa myös kasvojen pintaverenkiertoa mukavasti, kun rullailet kupin kylkeä otsaa tai poskiasi vasten. (Varoitus: ei sovi alle kouluikäisille kahvin läikkymisen vuoksi.) Kun kahvi tai sukulaa loppuu, voit ottaa tarpeen mukaan toisen ja kolmannen kierroksen.

Kotikulmilla.

Ei voi muuta ku nauttia kotikulmista. Ei hullumpi paikka asua! Etsi yllä olevasta kuvasta Elinan joulutähti. Jos löydät sen, tiedätpähän sitten, minne tulla kylään.

Pakkasta ja parasta.

Eilen illalla oli juhlaa. Harvinaisia vieraita varten sai ilolla sytyttää kunnon kynttilät ja leipoa niin, että naapuritki sai tuoksusta osansa. Marenkitorttua ja broiskupiirakkaa - nam! Mutta eipä voinu vieraita moittia huonosta tuliaisestakaan: brie-juustoa ja muita herkkuja. Kuulemma sen hyvin minut tuntee, että osasivat arvata mieltymykseni kyseiseen makupalaan. Oivoi. Kiitos käynnistä <3

Tänään paukku mukava pakkanen. Kuvitelkaa, lauantai ilman aikatauluja! Rauhaisa aamukahvituntinen hesarin äärellä ja kunnon yöuni vei korvakivunki suurimmalta osin pois. On se lepo vaan eri kiva. Joulutorilta löytyi yksi ihanuus, joka lämmitti mieltä ja koipia. Päivän piristys oli tänne Savonlinnasta häihin tullut kaverinkaveri, jonka yhtäkkiä yhytin keskustasta rinkka selässä hortoilemasta ja majotin meille hetkeksi juhlavaatteita vaihtaan. Loppu hyvin kaikki hyvin! Maailma on pieni :) Pakkasukko oli koristellu kaverin ikkunaa niin komiasti, etten voinut jättää ikuistamatta.

Normipäivä.

Normipäivä. Kirjaston työntekijät saavat nauttia ekstrovertista seurastani & seuralaisistani koko ajan enemmän ja enemmän. On niillä kissanpäivät! Innokkaat ja onnesta soikeat gradun kanssa liittoansa solmivat opiskelijat nauttivat kirjaston suomasta rauhasta, tieteellisestä ilmapiiristä ja siitä, kun homma sujuu kuin tanssi. Ympäristö suorastaan hehkuu romantiikkaa tutkimuksen tekoa kohtaan! Aamulla ensimmäisenä saa astella muutama rappu kirjaston koloja kohti, hakea muutama keveä kirjanen viereen, istahtaa pehmeille ja ergonomisille tuoleille ja antautua tutkimuksen vietäväksi. Hui, suorastaan jännittävää tämä elämä nykyjänsä! Ei nääs koskaan tiedä, onkohan köökissä sittenki makkara- vai nakkikastiketta ruokana.

Arki täällä hymyjää.

a+u

Näin pidennetyn viikonlopun kunniaksi arki alko viimeisenkin viisauden viemisellä. Eli ylimääräinen ja pakollinen vapaa- ja lokottelupäivä - hups! Se tarkoittanee sitä, että hän makoilee buranahuuruissansa soffalla, terapeuttinen ikuisuusprojekti villasukka sylissään ja kylmä-kalle poskella. Aika viilee kaveri. Taustalla kuuluu Harry Potter and the Half-Blood Prince ja kohta saa jätskiä. Hiukkasen romantisoitua kuvaa siitä kamalasta veripaltusta suussa, mutta oon aina niin huomaavainen muita kohtaan ja jätän yksityiskohdat pois.



Ei muuta kuin mukavaa joulukuun seittemättä!

Joulu alkaa piparilla.

Havahduin siihen tosiasiaan, että joulu ei alaaan jii niin kuin joulu vaan pee niin kuin pipari. Elina 21-v. nautti piparien leipomisesta ja koristelusta niin, että hyminä vaan kuului. Tulihan tuota tehtyä vähän muutakin, köh köh, mutta en taija mainita niitä poropiirakoita ja lohirullia ja punajuurilaatikoita ja muita herkkuja, ettei nuo kateelliset oven takana odottajat tuu sorkkaraudalla sisään. Mutta kyllä nyt kelpaa tältä erää! Namskis. Hankala arvata, mistä minun joulu syntyy.

Tänä jouluna.

Tänä jouluna en...

...aloita joululaulujen laulamista vielä elokuussa. Mutta kesäkuussa lauletut joululaulut eivät suinkaan poista sitä mahdollisuutta, ettei niiden laulamista voisi aloittaa esimerkiksi lokakuun loppupuolella. Tänä jouluna en aijo riivata kanssaeläjiäni jatkuvalla pianonpimputtamisella. Silti kerran pari soittelutehetkeä päivässä pitää pianon aika mukavassa vireessä sekä ennen kaikkea ala-, ylä- ja molemmat seinänaapurit hyvässä valmiustilassa tulla kylään. Tänä jouluna en myöskään kiusaa sisarruksiani ainaisella mankumisella: lauletaanko kaksiäänisesti tai mites ois pieni yhteislauluhetki, jookos? Toisaalta, jos nyt kun kaikki lukuisat perheenjäsenet kokoontuvat saman katon alle, mikä sekin on akustiikaltaan juuri sopiva moiseen harrastustoimintaan, jättäisin oivan tilanteen hyödyntämättä, voisi ensi vuonna harmittaa.

Tänä jouluna en aloita fiilistelyä liian aikaisin. Onneksi minun mittakaava fiilistelyyn on hyvinkin laajaa sorttia enkä ole turhan ranttu, jos jo ruskan aikaan sattuu muutama kiva joulujuttu eteen. Tänä jouluna en osta yhtään joulukoristetta. Paitsi niitä kahta ihanaa joulutähtikoristetta en voinut jättää sinne söpöön savonlinnalaiseen putiikkiin, sillä jos jokin kaunis kutsuu luokseensa (siis ne koristeet, en minä), on silkkaa hulluutta jättää kuuntelematta tätä harvinaista ääntä. Muiden vuosien kaltaisesti tänä jouluna pysyn joulukoristelussa kohtuuden rajoissa. Otan huomioon, että kaksiossa(-mme)ni asuu myös toinen osapuoli, jolla on yhtälainen oikeus vaikuttaa siihen, mihin katseensa kohdistaa abaut joka ikinen aamu ja ilta. Onnekseni kämppikseni on jalo ja omistaa laajan syrämen, johon mahtuu yksi fiilistelyyn hurahtanut hempukka, joka kuvittelee loihtivansa sokeritoukkien täyttämästä kerrostaloasunnosta upean sisustuslukaalin, josta kaikki nauttivat yhtä paljon. Kuitenkin joulu alkaa kuulemma joka vuosi aina aikaisemmin ja eihän ilman joulukoristeita ole joulua, eihän? Tänä jouluna en tee muuta kuin tähditän oman soppeni, ripottelen kynttilöitä ympäriämpäri ja yritän joka päivä asetella huonosti paikallaan pysyvää, mutta ah niin kaunista marjaköynöstä ikkunalaudalle. Eihän se ole vielä mitään.

Tänä jouluna en osta lahjoja. Mutta jos ostankin, niin ihan vain muutaman, pari kolme, niille tärkeimmille. En myöskään toivo lahjoja, sillä tavaramäärästä päätellen hamsteri on jo haalinut jokseenkin tarpeeksi muuttoystävällistä omaisuutta ympärilleen. Toisaalta olen huomannut vahvuudekseni ostaa itselleni lahjoja, joista iloitsen yllätyksellisyyteen nähden melkoisesti. Ei joulusta tule joulu ilman itse ostettuja, siskon lahjapaperiin käärimiä ja näin todella jännitysmomenttia nostattavia lahjoja. Ja sitä paitsi, mitä minä sitten tekisin jo niille muutamalle ihanuudelle, jotka nyt jo odottavat minua sukkakorin perällä?

On oikeastaan helppo luvata, etten tänä jouluna ripusta joulutähden lisäksi yhen yhtä jouluvaloa minnekään. Sen homman on hoitanut äiti-armas, joka on näemmä siirtynyt nykyaikaan ja korvannut vanhat, pienet tuikkuvalosarjat uusilla led-valosarjoilla, jotka kieltämättä on vanhoihin verrattuna melko kalvakkoja. Liian valkoisia sanoisin, mutten voi silti kieltää, etteikö olisi ollut ihanaa tulla kotiin tänään, kun koko piha-alue välkky pienistä valoista. Kotonakin osataan tunnelmointi!

Oikeastaan meillekään ei olisi tarvinnut laittaa valoja ikkunalaudoilla oleviin kanerva-havu -laatikoihin, koska naapurin jouluvalot loistaa onneksemme meille asti! Mikäs sen ihananpaa kuin sininen valokaapeli, jokoa välkkyy epätasaisen rytmikkäästi ja taukoamatta. Onni, että äänieristys toimii niin hyvin, etten voi korvat höröllä kuulostella, minkä biisin mukaan se sykkii.

Jouluruokia en tee tänä jouluna yhtään. Kaupan laatikotkin on aivan jees, mutta mitäpä sitten, kun ei olekaan punajuuri-aurajuusto -paistosta? Sitä riskiä en ota, että joulupöydässä tulisi kademieli. Kohtuudessa pysyn varmasti. En osta juustoja lainkaan...vaan luotan äidin ostokykyyn. En halua kuitenkaan, että loppiaisen tienoilla naapurin Pertsa keihästää minut kinkkuna pakkaseen odottamaan tulevaa joulua, joten tyydyn haaveilemaan vain parista sinihomejuustosta, muutamasta hyvästä goudasta, castello white:sta, vanhasta kunnon rambolista, mustasta pekasta, brie-juustosta ja ehkä taco-tuorejuustosta sekä appelsiini-tuorejuustosta suolakeksin päällä. Alle vain piparia ja paria voileipäkeksiä ja omenaa. Pitäähän jouluna muistaa terveellisyys ruokavaliossakin.

Pipareita, pikkuleipiä ja torttuja jää joka vuosi yli, joten tänä jouluna en sorru samaan kierteeseen kuin edellisinä vuosina. Onneksi piparitaikinaa voi tehdä vain pikkuriikkisen annoksen, joka nyt jo odottaa jäähtymässä. Valkosuklaa- ja normisuklaapikkuleivät ovat kyllä rapsakka vaihtoehto tutulle ja turvalliselle jouluhedelmälle: suklaalle. Ei niistä kannata joustaa! Kinkkuhommat jätän suotta surutta muille, mutta kieltämättä sitä tuoksua ei voi vastustaa, kun aamulla herää ja kinkun tuoksu täyttää keittiön.

Tänä jouluna lupaan olla nauttimatta liikaa, sillä jouluhan tulee joka vuosi. Silti...tämä joulu on ilman muuta ainutlaatuinen. Ja niin oli viime joulukin ja sitä edellinen ja sitä edellinen. Tätä joulua ei tule toistamiseen niin ehkä on silti turvallisinta nautti siitä satarosenttisesti, ilman mitään lieviä ilmaisuja ja low fat -versioita. Voip' olla, että tunnelmaa ei kannata päästä kattoon asti, mutta minkäs sille voi, jos nyt jo ajatus joulusta ja ihanista ihmisistä ympärillä hykerryttää.

Niin...enää 21 yötä h-hetkeen. Onneksi olen miettinyt jo tarkkaan, mitä en tänä jouluna tee.


Tulipa muuten nälkä. Täytyy lähtä kurkkaan, josko adventtitonttu olisi jättänyt pari palaa brietä jääkaappiin.