 |
| Pilalle menneet pursotukset. |
...ei ole aina niin ruusuista kuin miltä se kuvissa näyttää. Jälleen minulle tapahtui se, mitä kaikkein vähiten toivoin, katastrofi leipomusten kanssa. Liivate leikkasi kiinni moussekakussa, kermapursotukset menivät pieleen, pikkuleivistä tuli totaalisen rumia ja täytekakkua tuli kostutettua liiaksi, niin että jääkaapin hyllykin oli lopulta märkänä.
Epäonnistuminen on hirveää ja vielä kamalamman siitä tekee se, että on bloggari. Pilalle mennyt herkku tarkoittaa samalla myös pilalle mennyttä postausta. Ainakin minulla aika on niin kortilla, ettei uuden tekeminen ole ainakaan saman päivänä aikana mahdollista. Sitä on huomannut, että kaikkensa sitä tekee pelastaakseen leipomukset. Aina ei kuitenkaa onnista ja silloin roskis on ainoa oikea paikka pilalle menneille tekeleille.
Huomenna sunnuntaina juhlimme poikani synttäreitä. Alussa kertomani epäonnistumiset olivat täyttä totta. Tällä kertaa minun ei tarvinnut heittää moussekakkua lukuunottamatta mitään roskiin, vaan sain kuin sainkin pelastettua herkut. Rumat kermapursotukset kaavin kakun pinnalta ja uudet pursotukset tein siten, että vanhat sotkut peittyivät. Pikkuleipien koristelussa osasin onneksi lopettaa kahden kohdalla. Loput pikkuleivät onnistuivat. Täytekakku on kostea, mutta onneksi äitini ja mieheni pitävät liian kosteista kakuista.
Tänään on kaikki valmista ja vain siksi, että huomenna täytyy kuvata. Onneksi vieraat saapuvat vasta kahden jälkeen. Ja onneksi vieraita tulee. Nimittäin herkkubloggarien suurin ongelma taitaa olla se, kuka kaikki herkut syö. Huomisen vatsat on valittu, mutta yleensä syöjistä on pulaa.
Edellisen ongelman olen ratkaissut tekemällä hyvin pieniä määriä leipomuksiani. Nämä pienet määrät menevät yleensä mieheni vatsaan. Itse jätän yleensä aina herkuttelun väliin. Joku voisi kysyä, että miksi. Voin sanoa, että on pakko vaikka mieli tekisi. Muuten täytyisi lähteä aika pian vaateostoksille. Maistan yleensä vain suullisen varmistuakseni koostumuksesta ja mausta. Onneksi poikani päiväkodissa ja omalla työpaikallani ollaan herkkujen perään. Suurimman ongelman kuitenkin aiheuttaa se, että en kehtaa viedä parhaimillaan kolme päivää jääkaapissa olleita leipomuksia enää kenenkään syötäväksi.
Hieman tässä nyt tuli avattua sitä, mitä blogiarki voi pahimmillaan olla. Edelliset olivat omia ahdistuksen hetkiäni ja onneksi huonoja hetkiä tulee harvoin. Olisipa kiva kuulla onko muillakin herkkubloggareilla samat ongelmat vai koetteko kenties jotkut muut asiat ongelmiksi. Kommentoikaa ihmeessä.
Hmmmm...viikonlopun jatkoja!
-Doro-
 |
| Rumaakin rumemmat pikkuleivät. |
