Mustaherukkajäätelö

Jäätelön tekeminen on hauskaa, eikä siihen tarvita jäätelökonetta. Jälkiruoka ei synny ihan tuokiossa, mutta kutkuttelee makuhermoja aivan eri tavalla kuin kaupan jäätelöt*, joten on varmasti vaivan arvoinen. 

Syvän punainen mustaherukkajäätelö valloittaa paikkansa joulupöydässä. Valmista herkut ennen joulukiireitä ja ota  sulamaan kymmenen minuuttia ennen tarjoilua. Jäätelökauhaa et tarvitse, lusikalla ja veitsellä saat taiteiltua oman näköisesi annoksen makeista herkuista.

Mustaherukkajäätelö

200 g mustaherukoita

100 g sokeria

6 kpl munankeltuaisia

1 dl sokeria

2 cl koskenkorvaa

2 cl creme de cassis -likööriä 

3 dl kermaa

Keitä mustaherukoita ja sokeria viitisen minuuttia, paseeraa seos siivilän läpi jotta siemenet jäävät seoksesta pois.

Laita mustaherukkapyre teräskulhoon, sekoita joukkoon munankeltuaiset ja sokeri. Aseta kulho kattilan päälle, jonka pohjalla on kiehuvaa vettä. Pidä huoli ettei kulhon pohja osu veteen. Sekoita mustaherukkaseosta vesihauteessa noin kymmenen minuuttia. Jäähdytä seos.

Sekoita jäähtyneeseen seokseen koskenkorva ja mustaherukkalikööri. 

Vatkaa kerma kulhossa, yhdistä se mustaherukkaseokseen. Pakasta teräskulhossa, sekoita noin puolen tunnin välein pakastamisen alkuvaiheessa. 


Jouluinen kaneli-omenasorbetti sopii maidotontakin ruokavaliota noudattavalle, sen resepti löytyy uusimmasta Fit-lehdestä.

*Valio mainostaa Aino -jäätelön kumpuavan luonnosta. Siinä kumpuamisen kupeessa se on saanut kantensa alle liki 30 eri ainesosaa, joten uskallanpa väittää että itse tehty jäätelö kumpuaa sydämestä. Ilman e-koodeja.


Makeita, jouluisia hetkiä, kamut!

Hyvä paha leipä

Olin taannoin Fazerin tiedotustilaisuudessa, olivat lanseeranneet uuden tuotteen, raikkailla urheilijan kasvoilla.
Yleisön joukosta nousi esiin kysymys, että kuinka monta prosenttia Fazerin leipämyynti on laskenut karppaajien määrän lisääntyessä. Vastausta emme saaneet, mutta samaa olin miettinyt itsekin.

Karppaajia, eihän heitä ole kuin nelisen prosenttia väestöstä, vastattiin Fazerin puolelta. Ja kuulittekin varmaan jo, että karppaajat saavat oman lehtensä. Luin että leivän menekki on pienentynyt, mutta kahvileivän sen sijaan kasvanut. Kierretäänkö tässä nyt vaan hiilarihyllystä toiseen?

Leivän kulutus kokonaisuudessaan, liekö se vähentynyt lainkaan, vai olisiko kuluttajien eurot liikkuneet enemmän pienten leipomojen suuntaan, jolloin kolikot eivät kilise ison pajan kassaan. Ken tietää.

Leivällä on mielestäni aivan turhaan huono maine, hyvä leipä on yksi parhaista asioista. Yksi viipale, tai kaksi. Päälle voita. Kuori rapeana, sisus sopivan sitkoisena.
Jos kuuntelee suosituksia ja syö yhdeksän viipaletta leipää päivässä, ja siihen päälle ne kevytkalkkunat, kevytjuustot ja kevytmajoneesit. Ja litran rasvaton maito. Silloin mennään (minun mielestäni) väistämättä metsään.
Kohtuus, voi kohtuus, missä lienet? Ja maalaisjärki, tule sinäkin takaisin.

Minua kiinnostaisi tietää että mistä sinä ostat leivän? Vai leivoiko itse? Karppaatko? Jos, niin miksi?

Careliassa

Kävimme kesän loppupuolella Careliassa, miten olinkin unohtanut kirjoitella siitä teille. Muistui mieleeni, kun juttelimme ystävättäreni kanssa pikkujouluissa kaupungin parhaista ravintoloista. Carelia tuli mainituksi.

Kunnon brasserie, näitä mahtuisi Helsinkiin useampikin. Carelia on kaunis, henkilökunta osaa asiansa ja apteekkimiljöö lääkitsee esteetikon silmää. 

Ruoka oli mahtavaa. Kiitos vielä Juuse Mikkonen, klassikon luotsaaminen näyttää sopivan sinulle paremmin kuin hyvin.

Carelia

Itsenäisyyspäivän illallinen

Itsenäisyyspäivän illallinen kului Porvoon idyllissä, fiilis oli kuin jouluaattona. Pöytä lastattiin herkuilla ja niistä nautittiin pitkän kaavan mukaan. Sitä syö hitaasti, kun pelkää tulevansa täyteen, ennen aikojaan. Naurua ja hauskuutta ei puuttunut. Täydellinen ilta.

Lotten on kuuma kokki, katso hienot ruokavideot. Tälle naiselle oma ruokaohjelma, sanon minä.

Kiitos, ihanat ystävät.

Ihanat naiset lounaalla

Olla emäntänä näin upealle naisjoukolle, ei liene parempaa. Kauniit ja rohkeat, upeat ja ihanat naiset lounastivat kanssani Raflassa, enkä ollenkaan puhu pehmeitä jos sanon että meillä oli aivan valtavan onnistunut tuokio. Ei paremmasta väliä. 

Tai no, olisi se voinut olla pidempi. Muuten hyvä. Ja näitä pitää järjestää useammin, post it -lapun paikka.

Kiitos Tia, Peppe, Dorit, Anu, Jenni ja Stellagee. Tajuttoman hyvä tiistai.

Jäätelöä joulupöytään

Uudesta Fit-lehdestä löytyy rustaamani mustaherukkajäätelön ja kaneli-omenasorbetin ohjeet. Nämä pyöräyttää hetkessä pakkaseen ja maku, se on vertaansa vailla.

Maukasta viikonloppua!