Hieno nainen 2013

Olen sen verran ihana, että tulipa M. Metrossa ja halusi muistaa minua kuvalla. Siinä on tekstiäkin, englanniksi, koska maailmalla puhutaan sitä. Minäkin osaan englantia, ja näin äkkiä referoiden tekstissä luonnehditaan, että olen kaunis kuningatar ja hyvin lahjakas kaikessa, esimerkiksi esimiesten vastustamisessa. Minulla on kaiken lisäksi älyttömän paljon loistavia mielipiteitä.

Että näistä lähtökohdista on oikein hyvä ponnistaa ensi vuoteen. Vaikka jalkani eivät olekaan korkeushyppyä ajatellen kovin pitkät, ne ovat kuitenkin ihan hyvät ja tukevat jalat. Kun tuulee, pysyn hyvin paikoillani, ja sitä paitsi minun on paljon helpompi käyttää korkokenkiä kuin jonkun huojuvan heinänkorren. Kerran jäin kylläkin korostani terveyskeskuksen rappuritelikköön kiinni, mutta se ei missään tapauksessa ollut minun vikani.

Korkeat korot ovat kuitenkin vain hämäystä, sillä minustahan ei tule ala-asteen opettajani mukaan koskaan hienoa naista. Muistatteko? Kirjoitin siitä joskus, mutten todellakaan jaksa etsiä, milloin.

Ensi vuodelta 2013 toivon:

- Hienon naisen kurssia. Kansalaisopistossa tai jossain muussa pätevässä laitoksessa iltakurssina. Ehkä jokin viikonlopputiivistelmäkin toimisi.
- Kymmenvuotishääpäivätimanttisormusta. Mieluiten aika isoa, mikä nyt ei ole yllätys kenellekään. Minun ei todellakaan tarvitse pitää talvella sormikkaita, otan kaikki välituntivalvontavuorot erikoisluvalla sisätiloihin.
- Kesäksi kolmen kuukauden tauotonta auringonpaistetta. Poikkeusluvalla yöllä voi sataa, sillä olen armelias ja ymmärrän luontoasioiden päälle. On esimerkiksi hirveän tärkeää, että mies leikkaa nurmikon.
- Talveksi vain minimitarpeellinen määrä lunta. Poikkeusluvalla voi tulla enemmänkin, sillä ymmärrän luontoasioiden päälle. On esimerkiksi hirveän tärkeää, että mies lykkii lumet.
- Lopuksi vielä ehkä maailmanrauhaa. Siihen kuuluu, että oppilaat ovat kiltisti. Näin viime yönä unta, että eräs tosi kiva tyttöporukka (ja yksi poika, ihan kiva hänkin, vaikka onkin poika) teki koetta ja kokoontui pohtimaan vastausta yhdessä saman pulpetin ääreen. Jostain syystä pidin unessa uskontoa ja hermostuin oppilaille aivan kauheasti. Aloin huutaa pää punaisena, ja yksi oppilaista alkoi itkeä. Hän pyysi sitten tunnin jälkeen tekoaan anteeksi - ja jäi luokkaan nukkumaan.

Onnellinen loppu. Sellainenkin olisi vuodelle 2013 ihan kiva.

Kiitos tästä vuodesta kaikille lukijoilleni ja myös Afrikan lapsille ja Amerikan presidentille, joka hänkin pääsi taannoin jatkokertomukseen mukaan. (En todellakaan etsi, mihin niistä.) Olette tärkeitä, sillä hion näitä tekstejä teitä varten aina viikkotolkulla.

Hauskaa ja iloista vuotta 2013!
Olkaa kiltisti tai älkää olko. Lapsille pitää aina antaa kaksi vaihtoehtoa, joista valita.

T. Ässä von Käkenä

Kesäkuntoon, lehmä

Jouluähkyn jälkimainingit ovat kostautuneet puoliturpealla ololla, mutta se ei menoa haittaa, ja vielä on onneksi kuusi miljoonaa grammaa suklaakonvehteja jäljellä. Kahdesti lämmitetyn lanttulaatikon mies jo repi käsistäni roskikseen, mitä jäin itkemään himmeli päässäni keittiön lattialle. Kyllä ottaa koville tämä joulusta luopuminen. Taas pitää odottaa kokonainen vuosi uusia kinkunrasvakastikkeita ja joululimppuja, enkä yhtään tykkää sellaisesta elämästä.

Perinteitä pitää kuitenkin kunnioittaa, ja pian on lupausten aika. Kesäksi bikinikuntoon, kyllä sen niin pitää mennä. Suunnitelmani on sellainen, että jätän karkit ja ehkä ruuat pois koko tammikuuksi ja poljen villinä kuntopyörää ja juoksulenkkeilen paitsi unissani, niin myös ajatuksen tasolla ja teoriassa.

Olen tehnyt jo itselleni tsemppirunonkin, sillä meikäläinen ei jätä mitään sattuman varaan. Voitte opetella riimit ulkoa ja käyttää vapaasti omissa treeneissänne.


Kuntoiluruno

Nyt pukkaa hikeä ja kuonaa valuu
kiintee ja kaunis mä olla haluun.
Laihaksi tahdon oli keino mikä hyvänsä
muut saa pitää läskinsä ja tyränsä.
En syö viikkoon, juon vain vettä
hävettää kun oon niin lihava, että!

* Kesäkuntoon, lehmä *

Melkein tahtoisin pysähtyä tähän
pitää pienen tauon ja hengähtää vähän.
"Periksi ei anneta", opetti isäni.
Otan siis vain huikan ja ravintolisäni.
Minä en taivu, minä olen rautaa,
katsokaa tätä runkoa lautaa!

* Kesäkuntoon, lehmä! *

Päällä on tsemppi ja hurja on tahti
ranteessa huutaa taas kalorivahti.
Pian olen laiha, kaunis ja missi,
kiinteämpi on myös rinta ja tissi.
Tämä se on elämää parhaimmasta päästä,
mieti siis sinäkin ja kuntopyörä säästä.

* Kesäkuntoon, lehmä! *

Nyt ajatus rasvasta sinäkin hautaa
ja tarjoa esille parasta nautaa!
Katso, hei, mallia rungosta tästä,
nopeaa tahtia kiinteytyvästä: 
kerrassaan upea on vartaloni tiukka
aloita siis sinäkin ravinto niukka.

* Kesäkuntoon, lehmä! *


 

Välitodistus

PERUSOPETUKSEN VÄLITODISTUS
SYYSLUKUKAUSI 21.12.2012
Oppilas Ässä


OPPIAINEET, sanallinen arvio

ÄIDINKIELI JA KIRJALLISUUS
Olet hyvin lahjakas äidinkielessä. Olet taitava jäsentelemään lauseita, korjaamaan pilkkuja ja tarttumaan kielellisiin haasteisiin. Yritä kuitenkin jatkossa pitää suulliset esityksesi maksimissaan yhden oppitunnin pituisina. Myöskään opettajan tekemistä sanavalinnoista ei olisi suotava jatkuvasti huomautella, vaikka "jokin toinen synonyymi tässä lauseyhteydessä olisi huomattavasti kuvaavampi".

MATEMATIIKKA
Päässälaskut sujuvat erityisen hyvin taskulaskimella.

OLET
liikuttavan innokas monessa oppiaineessa. Seuraavia asioita pitää vielä jatkossa huomioida.

Musiikissa laulat sujuvasti, joskin mistä sattuu. Aina ei tarvita toista ääntä!
Kuvataiteessa saa käyttää muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista, vaikka "harmonia kärsisikin".
Uskonnossa pyytäisin huomioimaan, että käsitteet Jumal' auta ja Saatana tahi Perkele eivät sovi samaan lauseeseen.
Liikunnassa pelaamisen riemu ylittää lajitaidot.
Ympäristö- ja luonnontieteessä lienee tarpeellista kerrata siilin ja ruusun ero. Suositellaan myös useampaa tarkentavaa vierailua eläinpuistoon.
Käsityössä olet erikoistunut siksakkiin, jota tulee aivan luonnostaan.
Kotitaloudessa olet ryhmäsi paras syömisessä. "Kyllä, kiitos" kuuluu ponnekkaasti ja usein.
Fysiikka ja kemia sinun on syytä jättää viisaammille.

KÄYTTÄYTYMINEN
Olet pikku vioistasi huolimatta aktiivinen oppilas. Yritä jatkossa selviytyä aina ajoissa ruokalasta seuraavalle oppitunnille. Viidestä myöhästymismerkinnästä seuraa 1 h jälki-istuntoa.


Seuraava lukukausi alkaa ke 2.1.2013 klo 8, ellei maailmanloppu ole sitä ennen tullut.

Jeesus-lasta ja karkkisadetta

Vietimme tänään koulussa yhteistä pikkujoulua, johon osa luokista oli valmistellut pieniä esityksiä. Meidän luokkamme näytelmä oli tietysti kaikkein paras, sillä siinä oli lahjakkaimmat näyttelijät, hauskimmat vuorosanat, upein rekvisiitta ja kerrassaan loistava ohjaaja. Olimme harjoitelleet näytelmää yötä päivää jo kuukausien ajan, joten mikään yllättävä pikkuseikka ei päässyt hätkäyttämään: ei edes se, että Jeesus-lapsen tutti oli jäänyt kotiin. Vastasyntynyt imi sitten kohtauksessa kylmästi  peukaloaan, mikä oli ihan hyvä ratkaisu siihen asti, kunnes tutin olisi pitänyt käsikirjoituksen mukaan lentää kaaressa hänen suustaan heinille härkien kaukalon. 

Yhtä kaikki, olen tavattoman ylpeä luokastani. Kun kaiken lisäksi vielä kuulin kahden luokkani pojan tekemistä videoista, syöksyin kohti tuubia ja katsastin tulevien pirkka-pekkojen materiaalin läpikotaisin, analysoin sen syvällisesti ja kirjoitin aiheista lämpimikseni pari esseetä. Nelipolvisena trokeena. Työssäni ei faktan puolesta yhtään haitannut, että viisi lapsosta piti viime vuonna suullisen esityksen aiheesta Justimusfilms. Ellette tiedä, mikä se on, olette auttamattomasti tipahtaneet kärryiltä ja voitte mennä nurkkaan häpeämään. Opettajan työssä onkin kaikista mukavinta se, että pysyy koko ajan kyydissä mukana. Tänään esimerkiksi kuulin käytävällä aivan uuden sanan. En ole ikinä ennen törmännyt termiin gerbiilip*llu, mutta nyt olen tietoinen siitäkin. Oppia ikä kaikki. 

Nämä alla olevat nuoret miehet ovat kuitenkin tulleet minuun, herttaiseen ja syvällisiä runoja harrastavaan opettajaansa. Kuunnelkaa nyt, millaista riimiä on pukannut! Oikeastaan varmaan tein sanoituksen itse ja tyypit pöllivät sen koulussa pöytälaatikostani. Sieltä samasta oli kadonnut nimittäin joulukalenterin suklaakonvehtejakin, joten selvisi tässä samalla sekin rikos.

Luokanvalvoja ylpeänä esittää:

Lisäys 15.1.2013:
Pojat osallistuivat videolla kilpailuun, jossa Justimusfilmsin jäsenet valitsivat kolme suosikkivideotaan. Tämä oli yksi niistä. Ei ihme, että olen paisunut ja turvonnut entisestään.

Ainahan se on mielessä

Kun kymmenen vuotta sitten (olin silloin vielä alaikäinen) varasimme ystäväpariskunnan kanssa etelänmatkaa, muistan meidän hekotelleen erään hotellin kuvaukselle siitä, miten rakennukset sijaitsevat kuivuneen joenuoman molemmin puolin. No, sepäs houkuttelevaa. Pitkään tuumailtuamme ja eri hotellien etuja punnittuamme päädyimme paikkaan, josta rantaan oli vain 200 metriä. Se oli eri ranta kuin se, jossa oli mahdollisuus myös uida.

Matkantoimittajat myyvät paitsi unelmalomia, myös mielikuvia sellaisesta. Selaillessani eilen muutamaa Finnmatkojen kaukokohdetta en voinut kuin jälleen kerran epäuskoisena naureskella paitsi mainoslauseille myös kohteesta otetuille kuville.

Hotellin ravintolassa on paikkoja sekä sisällä että ulkona, ja se tarjoaa myös kansainvälisiä ruoka-annoksia ja baarissa voit tilata espresson.
- Haluan ehdottomasti espresson ja valitsen siksi juuri tämän kohteen.

Voit kokeilla sukellusta ja ehkä suorittaa sukelluskortin.
- Ehkäpä olet niin paska sukeltaja, ettet saa korttia.

Bamse-klubissa tapahtuu jotain hauskaa melkein joka päivä.
- Jotain hauskaa. Melkein joka päivä. Aika rohkeasti luvattu.

Bamse ja hänen ystävänsä ilmestyvät usein paikalle.
Ei herranjumala ainakaan siis tuonne.

Joskus illallispuffet katetaan hotellin puutarhaan.
- Joskus ei todennäköisesti tarkoita sinun lomaasi.

Italialaisen ravintolan ruokalistalla on sekä äyriäisiä että tuoretta pastaa.
- Italialainen ravintola tarjoaa pastaa. Jo on aikoihin eletty.

Mikäli varaat täältä superiorhuoneen, on käytössäsi myös eksklusiivinen lounge.
- Kun puhuu englantia, ovat asiat astetta hienommin. Eksklusiivinen lounge tarkoittaa kaikille yhteistä sohvaa aulassa.

Onneksi kuvat paljastavat matkailijalle yleensä kohteesta kaikki olennaisimmat asiat:

Tässä hotellissa on kahvikuppeja.

Valitse hotelli, jossa nallekin viihtyy!

Hyvällä säkällä majoitut huoneeseen 3403. Tai komeroon.

Ehkä pääset sittenkin huoneeseen 302. Kuka tietää? Jännittävää!

Pääset lomallasi myös suihkuun.

The Best House tarjoaa kaiken, mistä unelmoit. Myös sähkönjakelun.

Meillä on riippumatto. Usein se on varattu, mutta herää aamulla viideltä ja käy heittämässä sille oma pyyhkeesi varauksen merkiksi. Sama pätee aurinkotuoleihin, joita ei ainakaan ole koskaan tarpeeksi. Olemme kyllä yrittäneet laittaa allasalueelle ohje- ja kieltotauluja, mutta saksalaiset, britit ja venäläiset pilaavat lomasi niistä huolimatta. Ja ovat sitä paitsi laihempiakin kuin sinä. Kannattaisiko jäädä kotiin?

 

 

 

 

Kinkkuelämää

Kinkkuarvat, kinkkubingot ja kinkunsulatusjumpat ovat joka vuosi yhtä suosittuja. Jos suomalaisilta vietäisiin kinkku, se on kuin loppuisi Turun sinappi, ja sehän nyt olisi maailmanloppu ja kansanliikkeen paikka ja murhemieli valtaisi Suomen ihmiset. Ei tulisi joulusta mitään. Eivät lohduttaisi tortut, eivät lanttulaatikot. Kinkku on joulupöydän kunkku, ja kinkunrasva kastikkeista parhain.  

Pro kinkku. Siellä seisottaisiin rivissä kinkunpaistomittarit ojossa ja itkettäisiin.

Koska olen melkoinen kinkku itsekin, tahdon myös tänä jouluna ohjata teidät tunnelmaan kinkkuaiheisin sananlaskuin.

Ei kinkku ojaan kaada.

Ei kinkku kauas puusta putoa.

Kinkku ei tule kello kaulassa.

Vierivä kinkku ei sammaloidu.

Ilo ilman kinkkua on teeskentelyä.

Jaettu kinkku on kaksinkertainen ilo.

Jokainen on oman kinkkunsa seppä.

Ei ole kinkkua karvoihin katsominen.

Kerta kinkun päälle.

Kinkku se on ensimmäinenkin.

Kinkku keikkuen tulevi.

Ei kinkkua ilman kolmatta. 

Aina roiskuu, kun kinkkua paistetaan.

Ei kinkkua mahan täydeltä.

Kinkulla on kaksi puolta.

Oma kinkku kullan kallis.

Moni kinkku päältä kaunis.

Niin kinkku vastaa kuin sille huudetaan.

Kolmas kinkku toden sanoo.

Ei auta kinkku markkinoilla.

Joka toiselle kinkkua paistaa, se itse siihen lankeaa.

Ei kinkku haavaa tee.

Kinkku miehen tiellä pitää.

Älä katso lahjakinkkua suuhun.

Oma kinkku paras kinkku. 

Ei kaikki ole kinkkua, mikä kiiltää.

Peukalo keskellä kinkkua. 

Rohkea kinkun syö.

Maatilan lapsella ei ole kinkkua.

Vanha kinkku janottaa.

Ei haukkuva kinkku pure. 

Niin makaa kuin kinkun syö.

Kinkku parantaa haavat.

Kylmä kinkku kaunistaa.
Ei savua ilman kinkkua. 

Oma kinkku haisee.

Kinkkuasioista ei voi kiistellä.

Kinkku hyvin, kaikki hyvin.

Ja lopuksi vielä tärkeä muistutus:  Ei kinkkua sioille.

Enemmän kuin tuhat jouluista sanaa

Joulukorttirumba pyörii parhaillaan kiihkeänä ja luukusta tipahtaa kilvan Tiimari-toivotusta ja itse askarreltua kimalleliimakorttia. Ei siinä mitään, antaa tulla vaan. Kyllä tähän maailmaan hilettä mahtuu! Hyvin suosittuja ovat myös valokuvasta teetetyt joulutervehdykset, joissa perheen lapset tönöttävät lampaantaljan päällä, ja ainakin yhdellä on tonttulakki silmillä ja pari on rääkynyt hetki sitten silmät päästään. Jotenkin olen ollut usein kuvista aistivinani, ettei heiltä ole kysytty joulukorttikuvaukseen mielipidettä. Tai jos on, se on todellakin ilmaistu.

Joulukorttikuva on kuitenkin saatava vaikka väkisin ja kersa paikoilleen teippaamalla.

Amerikassa kaikki on toisin. Amerikassa elämä ei kestä vain hetkeä, eikä se ole synkkää ja ikävää. Amerikassa osataan iloita! Amerikassa osataan hassutella! Amerikasa osallistutaan koko perhe! Amerikassa vaipatkin ovat suurempia! Jos ette usko, niin katsokaa itse. Koske ette ole kuitenkaan askarrelleet vielä omia korttejanne, niin tässä viime hetken vinkki: tulostakaa alla olevista mieluisin ja teipatkaa se kartonginpalalle, niin korttinne jää varmasti sukulaismummonkin mieleen. Jos perhekoko osuu kohdalleen, voi näppärä myös photoshopata omat päät tilalle ja saada korttiin aivan uudenlaista ulottuvuutta. Mahdollisuuksia on paljon, tarttukaa niihin. Älkää kangistuko kaavoihin. Eläkää unelmaanne!

Hou, hou, hou. Eipä näihin voi oikein muuta sanoa.

 

Pillereitä nuppiin

Ette ehkä usko, mutta olen ajatellut viime päivinä paljon. Kun koulupäiväni esimerkiksi alkoi tiistaina kello kaksitoista, jo sitä ennen raksutti päässäni monenlaisia asioita. Ei minua ole turhaan opettajaksi valittu. Ehdottomasti tärkeimpänä mietteenä oli se, että pitäisi saada ommeltua uuden joulupöytäliinan reunakäänteet ja sitä ennen etsiä ompelukone, sillä on huomattavasti helpompi päästellä päärmettä kyseisessä järjestyksessä. Minulla on hieno ompelukone. Kuin uusi. Siskoni osti sen pyyynnöstäni Hulluilta Päiviltä noin kymmenen vuotta sitten, eikä kilometrejä ole kertynyt kovinkaan montaa. Väri on valkoinen, peli on kolaroimaton ja kaasu pohjassa on ajettu vain puolatessa.

Kuten jokin kerta mainitsin, olen haka ompelemaan: yläasteella päräytin tuosta vain lepakkohihaisen Amerikan lippu -collegen, ratsastusmalliset kesähousut, t-paidan, kaksiosaisen juhlapuvun, baseball-takin ja ihan viimeisen päälle hienon pillerihatun. Ellette tiedä, mikä se on, olette alaikäisiä ja voitte kysyä äideiltänne tai Arja Korisevalta. Olimmekin Arjan esikuvan mukaisesti tuohon aikaan melkoisia kapinallisia: meillä oli käsityöluokan oveen oma koputuskoodi ja salasana ja viritimme pillerihattuihimme rivistön hakaneuloja.

Sitä lähemmäs punkkariutta emme koskaan päässeet.

Emme tosin edes uskaltaneet yrittää, sillä vessat olivat välituntisin niin täynnä piikkitukkien tupakansavua, ettei kukaan muu uskaltanut sinne mennä. Pidättelimmekin sujuvasti koko päivän. Toista se on nykyään, kun nuorison rakko ei kestä yhtä oppituntiakaan, vaan jatkuvasti vingutaan lupaa käydä vessassa ja käydään siellä sitten salaa niistämässä. Ei ennen vanhaan. Silloin räkää ei ollut vielä keksittykään.

Idyllinen aamuompeluprojektini tyssäsi siihen, että punaista lankaa oli liian vähän. Ei auttanut muuta kuin polkaista auto käyntiin ja lähteä Ostosparatiisiin, jonne sovin ajaessani myös lounastreffit. Jos tätä lukee joku poliisi, niin en tietenkään puhunut kännykkään samalla kun ajoin. Se oli joku muu. Luulisin, että naapuri. Ostin ompelulangan, ja niinhän siinä kävi, että kassalla ostosten summa oli 116 euroa. Kun ostosten maksamisen aika tuli, ei korttini kelvannutkaan. Eipä kelvannut kenenkään muunkaan kortti, ja syy pitkiin jonoihin selvisi. Kyllä minä niin ajattelin, että itse pitäisi tätä maailmaa johtaa: kaivoinkin takataskustani megafonin ja latelin kansalle sekä tilannetiedotteen että toimintaohjeet, jaoin aiheutuneesta harmista kahvilipukkeet ja rauhoittelin itkeviä lapsia. Minulle taputettiin ja kiitoksia sateli. Jotenkin niin se meni.

Itse pääsin pälkähästä soittamalla prinssille, joka saapui kolmessa minuutissa minua pelastamaan. Jotain olen tehnyt tässä elämässä oikein.

Olen minä ajatellut tässä paljon muutakin, kuten sitä, että joulu se tulee ja lanttulaatikot ovat nylkemättä, kuusi kasvattamatta ja lahjapaketteihin tulevat risut valitsematta. Kauheasti on kaikenlaista tässä vaivoina. Pistän yhden pillerin päähän ja toisen suuhun, kyllä se siitä.

Pinokkion burn out

Kaikkensa antanut Pinokkio.

Lukuvuositunnelin päässä alkaa pian näkyä jouluvaloa. Kun tässä vaiheessa kuukautta korjaa tuhatmiljoonaa (45) ainetta ja edessä on muun koulutyön lisäksi vielä kenraaliharjoitusta, illanviettoa, pikkujouluesitystä, palaveria ja numeroiden antamista, on olo jo jokseenkin kaikkensa antanut. Reilun viikon loma on paikallaan, vaikka todennäköisesti se onkin suurimman osan mielestä aivan liian pitkä ja töihin joutaisivat kesälläkin laiturilta makaamasta, opettajanperkeleet. Niin, kyllähän sitä nyt jotain työtä silloinkin keksisi, voisi koristella vaikka liitutaulua tai tehdä oppilaiden seuraavan syksyn ryhmätyöt etukäteen valmiiksi. Eivät ne nimittäin yleensä kovin häävejä tekeleitä ole, joten tulisi kerrankin kunnollisia. 

Joitakin viikkoja sitten tajusin olevani psykologin tai edes kahvipaussin tarpeessa, kun keittiössä käydessäni asettelin tyytyväisenä kuulakärkikynän astianpesukoneen aterinkoriin ja takaisin työpöydän ääreen palattuani mietin pitkään, minne olin kynäni hukannut. Syytin tietenkin sen varastamisesta muita, myös häkissä loikoilevaa pupujussia. Kun huomasin laittaneeni astianpesukoneen päälle ja kynäni muuttuvan todennäköisesti pinkiksi, ymmärsin, että on aika lopettaa työnteko ja heittää loput kirjoitelmat roskikseen.

Tänään minua kohtasi työhuoneessa outo näky. En ymmärrä, miten ystäväni Pinokkio on itsensä hirtoksiin kammennut, sillä jonkin sortin vauhdikkaalla kierrevoltilla on viereisestä ovenrivasta matkaan lähdettävä. Kaikkensa antanut Pinokkio oli taivaan merkki ja biorytmin jatke. Korjasin vain pari ainetta ja menin sitten syömään. Järjestys tässä maailmassa olla pitää, että tolkku säilyy.

Huomiohuoraamisen lyhyt oppimäärä

Olin muutama päivä sitten hienoissa juhlissa, joita varten jouduin ja pääsin ostamaan kunnon juhlapuvun ja hiuksiin painettiin raudalla aitoja monen karaatin timantteja. Vaikka olin syönyt kaalikeittoakin ainakin kaksi yötä ja päivää, näytin kuvissa silti Muumilta. Mies tosin sanoi, että vaikutin puolet isommalta kuin muut ihan vain sen vuoksi, että olin  kuvaustilanteessa epäonnisesti lähimpänä kameraa, mutta tuollaisiin selityksiin en usko. Miehet eivät ymmärrä mitään: on aivan sama, missä kohdassa seisoo, jos kaiken valmistautumisen jälkeen näyttää ensisijaisesti isopäältä.

Kotona näytin mielestäni vielä ihan kivalta.

Mietin ilmiötä katsellessani Linnan juhlia. Moni oli varmasti kuluttanut tuhottomasti aikaa siihen, että juhlalook olisi täydellinen tai ainakin sinnepäin. Kyllä siinä sitten mieli aiheesta järkkyy, kun joutuu miniatyyri-Pelkosen tai missin taakse jonoon ja vertailukohtana eleganssille on muutakin kuin vessan peili. Jos saisi valita, sitä ottaisi mieluusti molemmille puolilleen useamman kappaleen rehevämpää rouvaa ja ehkä Lasse Pöystin.

Kauniit ja laihat ihmiset pilaavat muiden illan.

Kohtaloonsa tai geeneihinsä ei silti tarvitse alistua. Tässä teille kootut vinkit huomion herättämiseen vaikka ensi vuoden Linnan juhlissa. Ohjeet pätevät melkein mihin tahansa tärkeisiin karkeloihin, joten nyt vain testaamaan. Siskot, ei anneta luonnostaan hyvännäköisten häiritä iltaa, vaan pannaan paremmaksi ja varastetaan show! Näillä ohjeilla jää takuuvarmasti juhlakansan mieleen muustakin kuin Hemulin kokoisesta päästä.

- Hanki mahdollisimman ruma, outo, mauton tai mahaan asti avoin puku ja mainosta luomusta etukäteen lehdissä. Ompele pukusi itse kansalaisopistossa kierrätysmateriaalista, vaikkapa käytetyistä muovipusseista, sukkahousuista, matonkuteista tai aina yhtä trendikkäistä kahvipaketeista. Pistä kruunuksi päähäsi näyttävä koriste, kuten vaikkapa fasaani.

Kyllä. Fasaani toimii aina. Etenkin, jos se on elävä.

- Kaadu. Harjoittele kunnon kompurointia etukäteen, jotta se näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Videoi harjoitukset, analysoi tekniikoita ja löydä omasi. Tässä on selvä markkinarako: onko kukaan vielä maannut mahallaan Linnan juhlissa presidentin päällä tai liukunut pitkin parkettia tanssilattialla? Pidä mielessä aika ja paikka: kaatuminen on tehokkainta siellä, missä on Ilta-Sanomien viihdetoimittaja tai televisiokamerat.

- Pieraise äänekkäästi. Ihan missä tilanteessa tahansa. Tuhnuja ei lasketa. Jos olet extremehenkinen, oksenna pullakranssiin. Kunnon yrjöt muistetaan aina, ehkä jopa ikuisesti.

- Tee jotain yllättävää: hyppää kattokruunuun roikkumaan, hauku kuin koira, mene illaksi pöydän alle istumaan äläkä puhu kenellekään mitään, heitä täytekakku tilaisuuden järjestäjän päälle. Käytä mielikuvitustasi.

- Piirrä itsesi tussilla täyteen törkeitä tatuointeja. Hauku homot, neekerit, porvarit ja kommunistit, ole kapinallinen. Lähikuvat ovat taattuja.

- Mene uimaan boolimaljaan. Kilpikonnakellu, kroolaa, mitä vaan. Hilpeät vesileikkisi huomataan kyllä! Tätä kohtaa ei suositella niille, joilla ei ole alkeisuimamerkkiä.

- Ilmoita kesken juhlien Facebookissa eronneesi. Älä selitä syytä sinkkuudellesi. Anna tuhannen parhaan ystäväsi ihmetellä asiaa, huutaa kysymysmerkein ja olla pahoillaan. Ole hetken kuluttua taas parisuhteessa. Pelleilysi on kivaa ja saa aikaan mukavan hässäkän!

- Vilauta puolivahingossa tissiä. Nänni on lehdistön suurin suosikki. Pääset klikatuimpeihin otsikoihin muutamassa sekunnissa.


Ei pitäisi olla vaikeaa. Näillä vinkeillä huomio kiinnittyy kinnaavasta puvusta tai suttuisesta meikistä aivan varmasti muualle ja pääset oikeasti puheenaiheeksi. Julkisuus on aina hyvästä.

Kuusi päin mäntyä

Kaustisen kunnankirjaston kuusi.

Kuten kuvasta näkyy, on Kaustisen kunnankirjastossa pitänyt kiirettä. Kirjastontädit ja mahdollisesti myös -sedät ovat keränneet lukemattomia luettuja kirjoja ja askarrelleet niistä upean vaihtoehtojoulukuusen. Koska kaikilla on kotona aina liian vähän säilytystilaa, ja teillä todennäköisesti myös sotkuista, senkin laiskat, ottakaa ideasta mallia ja heittäkää tänä jouluna rohkeasti vanhat perinteet hevonkuuseen. Kyllä nurkissa sen verran kirjoja tai Aku Ankkoja pyörii, että niistä yksi kuusi aikaan saadaan.

Muistakaa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Olkaa siis tarkkoina, ettei projekti mene päin mäntyä tai pahimmassa tapauksessa jopa päin honkia. Myös viimeistelyä voi miettiä etukäteen: miten olisi suksi kuuseen? Kenties hyvinkin virkistävä koriste, aavistelen.

Siitä vain ideoimaan! Ei kuulkaa tiedä, vaikka tulisikin yhden sijaan kuusi. Joka huoneeseen oma. Kirjakuusi ei sitä paitsi yhtään varista tai kotkaa roskaa.

Koreaa valoa

Kehitys kehittyy, niin se vain on. Viime vuonna ilahdutin teitä heti joulukuun alussa mahtavalla valoshow'lla, mutta ei voi jäädä junnaamaan menneeseen, vaan pitää keksiä jotain uutta ja sykkivämpää. Millä asteella omat tuikkukipponne portinpielessä ovat? Hävettävätkö pienenpienet ja vinossa roikkuvat pihalyhdyt takapihan koivussa? Ota alta mallia ja inspiroidu vapaasti.

Nyt joulukuussa ei ole nimittäin enää ollenkaan niin häpeällistä ripustaa kirkuvaa valokaapelia räystäänreunaan tai asetella tuikkivaa poroperhettä etupihan kukkalaariin kuin marraskuun puolella. Mitä, jos tänä jouluna löysäisitkin pikkuisen ja pistelisit töpseliä seinään oikein kunnolla? Näppärimmät voivat viritellä neonvalot sykkimään musiikin tahtiin ja ottaa kotikatulaisten kanssa kisan siitä, kenen piha loistaa kauimmaksi.

Kunnollisella ilottelulla voi sitä paitsi päästä vaikka Kymppiuutisiin. Heiltä alkavat varmasti olla jo loppukevennyksen aiheet vähissä.

Tässä teille päivitetty valoshow, olkaa hyvä. Kyllä tuolla perheella ja etenkin naapureilla kelpaa. Oikeastaan säälittävää, miten vähän olen omiani ilahduttanut, ellei sitten oteta lukuun marketin halvinta valoporoa, jonka olemme perinteisesti käyneet yömyöhällä salaa ja yllätykseksi toistemme tonteille virittelemässä.