Pikku tonttujen lakit

 Ommella surruutin pikku tontuille uudet tonttulakit. Kun syksyllä näin tuon tildakankaan kaupassa, ajattelin heti, että tuostapa tulisi kivat tonttulakit. Vuoritin kankaan punaisella flanellilla ja reunaan ja tupsuksi löytyi eurokankaasta suloista pörrökangasta.

Vielä kun saisi nuo pienet tontut pitämään lakkeja päässään pitempään, kuin sekunnin sadasosan, niin oispa ihan kiva =)

Taisi tulla vähän liian lämpöiset lakit ja kokoakin ainakin yksi numero liikaa. Mutta kokeillaan sitten ensi vuonna uudestaan. 

Ai niin. Sorruin ostamaan pienen valkoisen tekokuusen Anttilan alesta ja yllättävän viehkeä se onkin. Tänä vuonna mennään kotona tällä tyylillä, hyvissä ajoin ennakkoon.

=)

 

Fairy wings

Olimme jokin aika sitten juhlissa, joihin toivottiin vierailta fantasia-aiheista pukeutumista. En ole koskaan aiemmin ollut juhlissa, mihin olisin saanut pukeutua joksikin muuksi, kuin mitä olen. Siispä otin pukeutumiskutsun innolla vastaan. Vaikka aikaa puvun suunnitteluun oli runsaasti, tuppasi itse toteutus jäämään ihan viime tippaan, kuinkas muutenkaan. Yöunet jäivät jälleen kerran minimiin, kun yön pikkutunteina pipersin itselleni asun juhliin. 

Metsän keijukaisen kruunasi vaalea kiharainen peruukki, johon suorastaan ihastuin =)

Keijun siivet tein alusta loppuun saakka itse. Koristelun jätin näin ensikertalaiseksi melko minimiin, osittain ajanpuutteen vuoksi ja osittain sössimisen pelon vuoksi =). Olipa muuten mielettömän kivaa puuhaa tuo keijun siipien pipertäminen. Olen niin innostunut aiheesta, että aion ehdottomasti tehdä toisetkin keijukaisen siivet, kun vain sopiva hetki pipertämiseen jälleen löytyy. 

Alusmekoksi ompelin mustasta paksusta trikoosta liehukehelmaisen tunikan Burdan valmiskaavalla, ajatuksella, että sitä voisi käyttää myöhemminkin, ruskea värinä olisi toiminut ehkä paremmin keijuasussa, mutta olen niin mustan ystävä, että jatkoa ajatellen musta oli parempi valinta. Kylläpä onkin aikaa siitä, kun olen viimeksi itselleni jotakin vaatetta ommellut. Syytettäköön surkeaa saumuriani, joka tälläkin kertaa teki hyppytikkiä useasta huollosta käynnistä huolimatta. (Tässä kohtaa otan innolla vastaan suosituksia toimintavarmasta ja hyvästä saumurista.) 

 Päivä metsän keijukaisena oli oikein mukava ja niin paljon tykkäsin itse asustani, että olisin voinut vaikka nukkua se päällä =)

ps. suurimmassa osassa blogeja keskitytään tässä vaiheessa jouluvalmisteluihin, itse en nyt taida saada millään jouluvaihdetta päälle...tai tiedän vuosien kokemuksella, että se vaihde iskee päälle viikkoa ennen joulua ja sitten huomaan joulun olevan jo niin lähellä, että mitään en kerkeä enää tekemään. 

Dinosynttärit

Pikkumiehen 5-vuotis juhlia juhlittiin eilen Dinojuna teemalla. Popparirasioiden tuunausvimma jäi edellisistä juhlista päälle ja tälläkertaa valmistui Kamu ja Tiinu kuvitteisen poppariboxit. Syksyn mittaan keräilin smoothie pulloja juhlat mielessäin ja tuunasin niistä teemaan sopivat mehupullot lapsivieraille. Dinojuna aiheiset kuvat löytyivät netistä ja tulostimme ne tavalliselle paperille ja sitten vain leikkasin ja liimailin kuvat paikoillensa. Hauskaa puuhaa =)

Pikkumies toivoi dinosaurus kakkua ja aikani pähkäiltyäni syntyi kindermunasta Kamu =). Kamu on tehty tulostaliimaakartonkiinleikkaaliimaakepinnokkaantekniikalla. Aika kiva lopputulos mielestäni. 

Pompom vaihde jäi myös päälle =)

Blogimaailmasta bongattua kertiskuppivalosarjaa oli pakko kokeilla myös itsekin ja aika hauskat niistä tuli. Kun en keksinyt mihin olisin laittanut ne roikkumaan, niin ei auttanut muu, kuin laittaa tyrannosaurus rex vartioimaan pöydällä olevaa kasaa =)

 Räyh. 

Baby shower pink and green

 Vietimme viikonloppuna ystäväni baby shower juhlia. Saimme kuin saimmekin yllätettyä tulevan äidin täydellisesti, kiitokset juonessa mukana olleille =)

Yöaikaan toimivasta piperrystehtaasta valmistui vaippakakku, tuunatut limupullot ja popparirasiat (etiketin kuva ja idea poimittu netin ihmeellisestä maailmasta) sekä pom pomit.

Herkkupöytään katoimme maalaissalaattia, kukkakaalisalaattia, tonnikalasalaattia, tonnikalapiirakkaa ja patonkia. Jälkkäriksi herkuttelimme "mahakakkua". 

Kiitokset kaikille mukana olleille kivasta iltapäivästä ja kaikkea hyvää tulevalle äiteelle =)!

Muffinssirasiat

Jaahans. Kyllä tää on niin onnetonta tää mun bloginpitäminen että. Aiheita päivityksiin olisi vaikka millä mitalla ollut ja tullut ja mennyt, mutta kun ei vaan onnistu niin ei onnistu, varsinkaan kameran kanssa heiluminen kahden vilperin hereillä ollessa. 

Täällä on taas ollut sata rautaa tulessa, tekemistä on niin paljon, että välillä ei enää tiedä mistä aloittaisi. Yksi vaatehuoneellinen vaatetta ja tavaraa on siirretty paikasta A paikkaan B, C ja D. Tsiisus miten sitä ihminen osaakin jemmata tavaraa. Ettekä muuten ikinä arvaa minkä takia olen moiseen puuhaan ryhtynyt. Kerronko nyt vai myöhemmin? Taidanpa kertoa myöhemmin. 

Tässä postauksessa mikään ei kyllä liity mihinkään, enkä keksi edes kunnollista aasinsiltaa tekstin ja kuvan välille. Totean vain, että kivat peltiset muffinssirasiat oli löytö jo kauan aikaa sitten jostain nettikaupasta. Kerrassaan mainiot rasiat säilytellä lapsukaisten leikkimuffinsseja.

Ja jotta aikojen alussa aloittamani loppukevennykset eivät jäisi ihan unholaan, täytyy minun kertoa teille pienen tyttäreni hauska tokaisu kesken sylittelytuokion. "Lakastan tipsejä", tokaisi pikkuneiti taputellessan "tipsejäni". Jokainen sitten miettiköön kaikessa rauhassa mitä siinä sitten taputeltiin ;)

Maistuisiko muffinssi

Se on syksy nyt. Ainakin jos syksy mitataan käytettyjen nenäliinojen määrällä. Molemmat lapset ovat olleet nuhaisia ja yskäisiä ja on aikamoinen ihme, että itse olen säästynyt vielä nenän niiskutukselta, sen verran paljon olen kyllä saanut pärskeitä ja roiskeita osakseni. 

Niistorobottina toimimisen ohella olen kerennyt läträämään maalipurkin, pensselin ja telan kanssa. Osa olohuoneen seinistä oli pakko maalata (ihan vaan tylsän valkoiseksi), kun poistimme keväällä(!) verholaudan, jonka alta paljastui vihreä seinä ja siitähän se dominoefekti lähti liikkeelle. Kun maalaa yhden seinän, joutuu maalaamaan toisen ja vielä kolmannenkin...

Kuvissa näkyvät muffinsseja esittävät piperrykset olen tehnyt jo aikapäiviä sitten lasten herkkukahvila leikkejä varten. Paikallisesta "halppissekatavarakaupasta" löytyi muovinen kakkuvati kuvulla, ihan täydellinen lasten kahvilaleikkejä ajatellen.

Sinkkisoikko ja kukat ovat alelöytöjä ja ostettu ajatuksella, laitetaan leikkimökkiin. Ensikesää odotellessa saavat kuitenkin ilahduttaa pieniä leikkijöitä (tai ainakin äitiä) yläkerran leikkihuoneessa.

Sininen tuolikin se odottaa uutta maalikerrosta pintaansa. Tekemistä riittää ja jos ei riitä, niin olen mestari kehittelemään uusia puuhia. Niistä lisää sitten joku toinen kerta! 

Aika tylsää tää yksinpuhelu muuten, huhuu, onko siellä ketään?

=)

Rinsessan viirinauhat

Olen niin ihastunut tuohon vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän yhdistelmään, että hupsistaheijakkaa. Innostuin keväällä viirinauhojen ompelusta ja tässä kuvia ihkaensimmäisistä viiriviritelmistäni. Tykkään kovasti. Jos sinäkin tykkäät, niin ehkä justiinsa hädintuskin nippanappa voisin näistä viirinauhoista luopua. Laita viestiä kommenttiboxiin tai sähköpostiini ja sovitaan kaupoista =)

Viirit kävin kuvaamassa pihan perällä olevassa leikki/huvimajassa, josta olen jo muutaman sanasen aiemmin maininnutkin =). Tarkoitus oli rakentaa sellainen leikkimökki, jota voisi myöhemmin käyttää myös huvimajana ja tätähän mökkiä voi, korkeutta riittää yllinkyllin.

Mukavaa viikonjatkoa ja hei, isoveli valvoo taas ;)

Nukensänky pienelle rinsessalleni

Iso mies nikkaroi (tovin jos toisenkin sain odotella) ja minä heilutin maalisutia ja surruutin ompelukoneella patjanpäällisen, peiton ja pari tyynyä.

Kyllä nyt pikkuneidin kelpaa laitella nukkea sänkyyn nukkumaan.

Ihastuin tuohon vihreään kukalliseen Tilda kankaaseen ihan täysillä, vaikken ole oikein milloinkaan ollut mikään kukkakangasihminen. Ja tuo vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, niin on herkullista että. Niin sitä taas on mamman maku muuttunut lapsukaisten myötä. 

 Kiikutin nukensängyn huvimajaan/leikkimökkiin kuvausta varten. Kovin on vielä tyhjää mökissä, enkä tiedä viitsinkö tähän aikaan vuodesta enään alkaa sisustelemaankaan leikkimökkiä. Toisaalta jos nyt laittaisin kaiken valmiiksi, niin leikit voisi aloittaa keväällä heti, kun kevään ensimmäiset auringonsäteet kutittelevat nenänpäätä.

Dinojunaa, kyytiin vaan...

Hei vaan! Tulihan se kesä sittenkin takaisin, kaksi päivää olen viettänyt puutarhassa lapion, haran ja kottikärryn kanssa puuhastellen. Viime keväänä aloitettu leikkimökki/huvimaja rakennusprojekti sai siivet  allensa ja siitä se ajatus sitten lähti ja valmista toivon puutarhassa tulevan vielä tänä syksynä. Paino sanalla TOIVON. Leikkimökinhän siis piti valmistua jo vuosi sitten toukokuun loppuun, mutta taisi jäädä tarkentamatta minkä vuoden toukokuuta tarkoitin. Tämänkään vuoden toukokuun loppuun ei valmista vielä tullut, mutta ehkä ensikeväänä sitten. Pari työvaihetta on vielä kovan neuvottelun ja painostuksen alaisena. Periaatteessa mökissä voisi jo leikkiä, mutta kalustus uupuu aivan tyystin, joten vähän kurjaahan sellaisessa on sitten leikkiä. 

Voi sentään, juttu lähti rönsyilemään ihan eri suuntaan kuin oli alunperin tarkoitus. Ajattelin esitellä yläkerrastamme huoneen, jolle tehtiin pikainen remppa maalin ja laminaatin avulla. Huoneesta tehtiin lapsille väliaikainen leikkihuone. Pinnat olivat todella kulahtaneet ja rempattu viimeksi ehkä seitkytluvulla, joten oli jo aikakin tehdä jotakin. Iso mies naputteli laminaatin karsean tummanruskean muovimaton tilalle ja minä vedin ronskilla kädellä maalia vanhan kulahtaneen tapetin päälle. Vähänhän se tapetti siinä maalatessa alkoi kupruilemaan, mutta kuivuttuaan kuitenkin oikeni. Yleensä olen pikkutarkkuuteen taipuvainen, mutta tälläkertaa työn jäljellä ei ollut niin väliä, huone kun kuitenkin on menossa täydelliseen remonttiin sitten aikanaan. Virkistävää tehdä joskus jotakin hälläväliä asenteella. Mutta ihan hyvä siitä tuli, ottaen huomioon sen mistä lähdettiin liikkeelle.

Kalustusta ei tässäkään huoneessa vielä liiemmin ole. Ainoastaan Pentikin sininen kaappi kannettiin kellarikerroksesta lelukaapiksi. Pari tuolia on tulossa huoneeseen, kunhan kerkeän sutimaan niihin uuden maalipinnan ja lisäksi pieni pyöreä lasten pöytä tuolineen odottelee uutta maalipintaa. Ikean Ektorp nojatuolista olen haaveillut salaa, siinäpä olisi mukavaa lueskella sitten kirjoja vaikkapa.

Dinosaurus verhokankaaseen tykästyin exnaapurin (terkkuja vaan sinne) lastenhuoneessa ja sitä oli aivan pakko ostaa itsellekin. En olisi ennen lapsia ikuna tykästynyt moiseen kankaaseen, mutta niin sitä vaan maku muuttuu lapsien myötä. 

Sinooperin alelaarista löytyi hauska JaBaDaBaDoon dinotähtinipsuhärdelli. Se pitäisi viritellä seinälle ja lapset voisivat ripustella siihen sitten vaikkapa omia dinotaideteoksiaan esille.

Olin suunnitellut ostavani säkkituolin, mutta niin vain Eurokankaassa käydessäni löytyikin sopiva kangas ja päätinkin ommella löhöilypussukan itse. En tiedä oliko se kovin nerokas ajatus, enkä ole ihan varma tuliko siitä sen edullisempikaan, mutta tulipahan nyt tekaistua sellainenkin. Päällipussukka on tosi jämäkkää kangasta ja ompelin siihen vetoketjun toiselle puolelle yläreunaan ja sisään ompelin toisen pussukan lakanakankaasta, jonka täytin styroksipalluroilla. Näin päällinen on helppo irrottaa pesua varten. 

Verhoja olen elämäni aikana ommellut melkoisen kasan, mutta nyt vasta kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa tankoa varten purjerenkaat. Helppoa kuin heinänteko, sanoisin. 

Ajatus tällaisesta aakkostaulusta muhi pitkään päässäni. Pala liimapuulevyä, vähän naputtelua, nakuttelua ja paukuttelua. Sitten maalia ja krakleerauslakkaa ja taas maalia. Kasa maalattuja pahviaakkosia, liimaa ja volaa! Aakkostauluhan se siinä! Pikkasen jäi harmittamaan aakkosten sijoittelu, olisi sittenkin pitänyt laittaa kirjaimet viivotinsuoraan eikä vinksinvonksin. Ehkä vaihdan vielä parin kirjaimen asentoa, niin pahasti pari kohtaa hyppii silmille.

Tässä vielä kuvaa laminaatista, paikallisen superhypermarketin halvimmasta päästä. Iso mies kaupoille ja ohjeeksi vain jotain lankkumaista ja väri ei mitään punertavaa sitten. Aika hyvin valittu. Kun ei sen nyt niin ollut väliä.

Ja pitihän se verhotangon nuppikin vielä kuvata, kun on niin söpö. 

Pitkästä aikaa kerron teille loppukevennykseksi tytöntylleröisestäni, vuosi ja kymmenen kuukautta, melkein. Pikkuneiti on kova tyttö laulamaan ja oppii todella helposti laulujen sanat. Aina sanat eivät  muistu mieleen ihan täydellisesti, mutta sepäs tekeekin laulamisesta vieläkin suloisempaa...

"Minä soitan, harmonikkaa, ihmiset on kummissaan..." 

Meidän neitipä laulaa lurautteleekin laulun näin.

"Minä soitan, harmonikkaa, ihmiset on kunisaappaissaaaaa..."

Kumisaappaissaan siis, hih =)

Huvilan tunnelmaa

Huvilaelämä on taas tältä kesältä suurimmaksi osaksi vietetty, kotiin on palattu ja arkinen aherrus jatkuu kotinurkissa. Huvilalla on yleensä mukavaa olla, mutta kotiinkin on kiva palata. Kotona kun kuitenkin odottaa piperrystehtaani ja useat keskeneräiset piperrykseni, joita en olekaan aikoihin teille esitellyt. Huvilajutut päättyvät nyt tältäerää tähän ja jatkossa lupaan palata käsityöpiperrysteni pariin.

 

Kuunsilta

Tumma on kuva, mutta niin on elokuun yökin.

Hopeinen kuu luo, merelle siltaa...

Taivaanrannanmaalari osa2

Alan jo toistaa itseäni, mutta minkäs teet.

Taivaanrannanmaalari

Ei tässä mitään sen kummempia, ihastelen vain millaista taidetta luonto saakaan aikaiseksi auringonlaskun aikaan.

Mustikkapiirakkaa

Vallan helppo mustikkapiirakka syntyy kaupan pakastealtaan valmiista piirakkamurotaikinasta, vaniljarahkavalmisteesta ja juuri metsästä poimituista mustikoista. Itse käytin Sunnuntai taikinaa ja rahkaa ja tarkka ohje löytyy taikinapaketista. Oli muuten namia, tätä tehdään toistekin.

Huomenna on jo elokuu, mihin se kesä oikein katosi?