lauantai 31. joulukuuta 2011

Big chocolate


R niinkuin rakkautta ensisilmäyksellä. Rrrrrakastan näitä big chocolate kupposiani. Ensin niitä oli kaksi ja sitten oli ihan pakko hamstrata muutama kuppi lisää.






C niinkuin cookies. Ihana ihana piprupurkki, osui ja upposi ihan kympillä. Kiitos joulupukki.




K niinkuin kaakao. Mmm...iso kuppi (puoli litraa) kuumaa maitokaakaota, namskis.


Lumiukkosoppa

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,
lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.
Ensin kuumaan maitoon liemi keittele,
ja lumipallot mukaan heittele.
Lopuksi vielä kunnolla lumiukon kävelykepillä sekoittele.
Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,
saat näyttää pakkasukolle kieltä.


Arvatkaapa nököttääkö kuvan lumiukko vielä takapihallamme? E-ei, se on sulanut jo aika päiviä sitten. Tänään tuossa samalla paikalla ei ollut lumesta tietoakaan. Vettä satoi milloin enemmän, milloin vähemmän. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että haravoin takapihaa ja pinoan myrskyn kaatamaa polttopuupinoa tihkusateessa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Saatikka, että joitain päiviä aikaisemmin maanjäristys, keinuttaa taloamme niin, että jalatkin alkoivat jo hieman tutisemaan. Huhhuijakkaa.

Pitäisikö tässä nyt odotella vielä talven tuloa vaiko siirtää ajatukset suoraan kevääseen?

Kaikesta huolimatta, toivotan kaikille blogini tirkistelijöille oikein mukavaa vuodenvaihdetta, olipa keli mikä ikinä tahansa!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ylläripylläri

Muutama sananen pikkumiehelle järjestämistäni yllätyssynttäreistä. Pikkumies oli aiemmin jo ilmoittanut haluavansa Mainio Manu synttärit. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin alkaa metsästämään Mainio Manu rekvisiittaa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Loppujen lopuksi valvoin monta iltaa yömyöhään saakka askarrellen ja piperrellen kaikenlaisia teeman mukaisia juttuja. Tein mm. kaksi viirinauhaa, jääkaappimagneetteja sekä juhlahatun päivänsankarille.


Herkkupöydässä oli Mainio Manu kakku (josta juhlasankari leikkasi sahan muotoisella kakkusahalla palasen itselleen), moccapaloja, pikkupizzoja, minijoulutorttuja, aurajuustotomaattitorttuja, vasara/sahapipareita ja lisäksi sipsejä, pop cornia, suolatikkuja, keksejä ja karkkia. Palan painikkeeksi pillimehua, limsaa ja mehua.



Ohjelmaksi synttäreille järjestin aarteenmetsästystä, ongintaa ja lopuksi yritettiin mäiskiä oikein urakalla pinjataa hajalle...taisi tulla ihan pikkuisen liian jämäkkä pinjata, kesti nimittäin pienen tovin saada se hajalle =) ja meteli oli sen mukaista.


Sain kuin sainkin pidettyä juhlat täytenä yllätyksenä pikkumiehelle. Ilme oli pojalla näkemisen arvoinen, kun hän muutaman tunnin mummilavierailun jälkeen palasi kotiin ja äitee oli sillä välin pistänyt tuulemaan. Oli ilmapalloa, viirinauhaa, pöytä oli katettu Mainio Manu kertisastioilla ja herkkuja oli laitettu tarjolle yllinkyllin. Ja mikä mukavinta, kaikki kutsutut pääsivät paikalle juhlimaan päivänsankarin kanssa =).

Pikkumiehen sanoin...JES, onnistuin !

tiistai 6. joulukuuta 2011

6.joulukuuta


Tänään on juhlittu vielä kerran meidän pikkumiehen neljä vee synttäreitä, huomenna olisi tarkoitus kuvata yksi ja neljävuotiasta yläkerran "valokuvausstudiossa" blogimaailmasta tutun kuvaajan kanssa.

Hetken päästä olemme jo huomisen puolella, mutta sitä ennen kerkeän vielä toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Joulukuun neljäs


Sataa sataa ropisee tilitilitom, nallen varpaat palelee, tilitilitomtomtom...
Eikö tähän aikaan vuodesta pitäisi kelin olla jotain ihan muuta, kuin vesisadetta??? Kysyn vaan.
Tänään on koettu monenmoisia asioita, muunmuassa kannettu itkupotkuraivarin saanutta, ihan just nelivuotiasta, ainakin sadan silmäparin saattelemana, ulkona ihanassa vesisademarkkinahumussa kohti autoa ja itkupotkuraivareitten syykin oli niinkin mahtava, että ilmapallokauppias sattui laittamaan ilmapallon naruun kantolenkin, jota äiti ei sitten suostunut aukaisemaan. Olisi pallo pian lentänyt avaruuteen asti ilman tuota lenkkiä.

Pikkumies leppyi ennen autolle pääsyä ja loppupäivä juhlittiin pikkumiehen synttäreitä ihan mukavissa tunnelmissa. Juhlimme toissapäivänä ensimmäisen kerran synttäreitä ja ylihuomenna vielä kerran. Huh huh, kyllä on äiteellä ollut puuhaa pikkumiehen synttäreissä, mutta kerrankos sitä neljä vuotta täytetään !

torstai 10. marraskuuta 2011

Piltti piltimpi piltein

Vanhaa Piltti-lehteä selatessani, sieltä löytyi vinkki piltti purkkien kansien uusiokäyttöön. Lehden välissä oli arkillinen kuvia, jotka meidän nupunapu (tohtiiko 4 veeläistä enää nupunapuksi kutsua?) leikkasi ja sitten liimasi kansien sisäpuolelle ja wolaa, kiva muistipeli oli valmis. Ihan kaikkia kuvia pikkumies ei (nupunapu hellittelynimen taidan jättää nyt tämän postauksen myötä blogihistoriaan) jaksanut keskittyä liimaamaan, kuten vasemman alakulman kuvasta käy ilmi, mutta yhteistyöllä saimme kaikki kuvat lopulta liimattua.

Harjoittelin tuossa sitten myös kuvakollaasin tekemistä Picasalla, ihan ei tullut sitä, mitä ajattelin, mutta olkoot. Sainpahan edes jonkinlaisen päivityksen tehtyä tänne blogiin noiden kuvien myötä.

Harmittaa, etten ole saanut aikaiseksi/kerennyt tehdä postausta tänne blogiin aikoihin. Aiheita olisi kyllä ollut, mutta kun on jäänyt tuo kameran kanssa heiluminen hyvin vähiin vallitsevista olosuhteista riippuen...

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa talven odotusta teille kaikille, jotka vielä jaksatte blogissani vierailla.


lauantai 15. lokakuuta 2011

Kurkkaa kirppikselle

Lisäsin myytävää tuonne kirppispuolelle. Käy kurkkaamassa ja laittele viestiä sähköpostiini, mikäli haluat ostaa jotakin.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Rinsessan vaippakakku


Tutuille syntyi pieni rinsessa ja ajattelin ilahduttaa heitä vaippakakulla. Ihan tosi kivaa puuhaa oli tuo kakun väsääminen. Harmi vaan, että näitä kakkuja saa tehdä aivan liian harvoin. Tekisin mielelläni useamminkin.


Tähän vaippakakkuun laitoin Pampersin teippivaippoja rullaksi käärittyinä. Vaipparullat kokosin kolmeksi erikokoiseksi kiekoksi ja jokaisen kiekon ympärille kiedoin muotoiltavaa koristenauhaa. Kiekot kasasin päällekkäin ja laitoin kerroksien väliin kaapista löytyneitä ohuita kepukoita, jotta kakku pysyisi koossa paremmin. Koristeeksi kakun päälle laitoin pupuhelistimen ja ruusuiksi kääräistyjä sukkia. Lopuksi nostin kakun Tilda koristekartongista, kakkupaperista ja pahvista tehdylle alustalle.


Onnittelukorttiin käytin Tildan koristekartonkia ja tavallista kartonkia. Leimasin korttiin sanan "onnea" ja testailin uusia Fiskarsin kukkakuvioleikkureita ja kukkahan siitä sitten syntyi korttia koristamaan.

Kakun kääräisen vielä sellofaaniin, ennenkuin kiikutan sen rinsessan kotiin.
Toivottavasti kakku on mieluinen, mieleen ei tullut ollenkaan kakkua tehdessä sellainen juttu, että mitä jos rinsessa ei käytäkkään kertisvaippoja?

Onnea pienelle rinsessalle!

tiistai 30. elokuuta 2011

Iso fantti valvoo

Otsikko on tosi huono ja kuvakaan ei liity millään tavalla itse aiheeseeni, mutta menkööt.

Tänään se taas alkaa. Koko syksyn mittainen 24/7 maratooni, isoveli valvoo ja sen myötä myös tämä mamma taitaapi joutua valvomaan, ainakin tämän illan. Ja ehkä muutaman muunkin tämän syssyn aikana. Kattokaas, kun sitä jostain syystä jämähtää soffan pohjalle myöhään iltaisin ja sitä vaan jää tuijottamaan, vaikkei mitään, ei niin mitään tapahtuisikaan. Ja muuten, olisi ihan supermukavaa, jos tällä kaudella tuotantotiimi puuttuisi rajulla kädellä rumien sanojen käyttämiseen. Olisi ihan kivaa joskus päiväaikaankin vilkaista, mitä siellä talossa oikein tapahtuu. Se vaan saattaa jäädä haaveeksi, jos niitä rumia sanoja sinkoilee, tyyliin joka toinen sana. Meillä täällä kotona on sellaset pienet korvat, jotka imuroivat melko tehokkaasti kaikenlaisia uusia ilmaisuja. En välittäisi niin hirveästi joutua todistamaan, miten jossain kaupan kassajonossa sitä uutta sanaa sitten käytetään enemmän ja vähemmän viisaan oloisesti.
Mutta joo, jos jollekulle jäi epäselväksi, mitä minä täällä oikein höpisen niin kerrottakoon se vielä selvällä "suomen kielellä".

Big Brother, se alkaa tänään, jee!

Minä lähdenkin tästä köökin puolelle kokkaamaan herkkupitsaa illaksi. Nam. Miehen olen nakittanut jo aikaa sitten hoitamaan lasten iltapuuhat tältä illalta, joten pitäkää peukkuja, että niin myös tulee tapahtumaan. Tää ilta on äipän.

Ai niin, mites teillä? Katsotaanko teillä Big Brotheria ja jos katotaan, niin kuka sitä katsoo ja miten ahkerasti sitä katsotaan?


Kuka muuten tietää, mistä tuo fantti on kotoisin?

Kivat on Kavat





Meidän neiti, 10kk sai ikiomat uudenuutukaiset kivat Kavat. Näillä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ulkona tepastelua, ja mikäs näissä on tepastellessa, neiti on aivan tohkeissaan omista kengistään. Pienet jalat tepsuttavat sen minkä kerkiävät. Ensiaskeleiden ihmettä odotellessa on hyvä pitää vielä äipän turvallisista käsistä kiinni.

Niin somat nuo pienet kengät ovat, että nämä tullaan säilyttämään ihan ehdottomasti rakkaimpien aarteiden joukossa...

torstai 25. elokuuta 2011

Maailmalta maailmalle

Hei. Taisin mainita joitain aikoja sitten, että sain korutilauksen. Korun valmistaminen kesti luvattoman kauan, ensiksi sen takia, että ei ollut koskaan sopivaa hetkeä korun pipertämiseen ja toisekseen siksi, että koruun tulleiden kristallien metsästämisessä meinasi tulla tenkkapoo, kun mistään kotimaisesta helmikaupasta en onnistunut löytämään oikeanvärisiä ja -kokoisia kristalleja. Lopulta sain vinkin, että ranskanmaalta löytyisi kauppa, josta kyseisiä kristalleja löytyisi...ei auttanut muu, kuin laittaa tilaus menemään sinne suuntaan.

Miten joskus voikaan jostain niin yksinkertaisesta asiasta tulla niin monimutkainen? Onneksi ilmoitin korun tilaajalle jo ennakkoon, että saattaapi kestää. Mutta että näin kauan, huokaus sentään.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koru on nyt päässyt uuteen kotiinsa ja viestiäkin pukkasi sieltä suunnalta, ihan oli koru ollut mieluinen.

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja kristalleja, sekä lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään. Tykkäätkö sinä?



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Romuromantiikkaa

Illansuussa kerkesin ihan yksinäni, kamera kainalossani ulos. Koru taskunpohjalla, ajatuksena räpsäistä muutama kuva tekemästäni korusta. Montaa askelta ei ulkona tarvinnut ottaa, kun silmäni osuivat seinään nojaaviin ikkunanpokiin...




Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään.



Romua... Ikkunapokat ovat itseasiassa koko kesän odottaneet kunnostusta, ne odottavat pääsyä uuteen rakennelmaan, josta kerron teille ehkä joskus ensikeväänä...


Romantiikkaa...



Lopetettuani kuvaamisen, mietin hetken, miksi tulee oltua niin harvoin ulkona iltaisin, yksin. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Ulko-oven avattuani, vastassa oli itkua tihrustava pienen pieni tyttönen, isin sylissä. Ikävä oli jo tullut, vaikken ollut kuin hetken ulkona. Niin se vain on, heti kun pieni näkee minut, alkaa ikävä äitin syliin. Äitin pieni kulta.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Omenapuun alla

Hei vaan. Korupajastani on kesän aikana valmistunut muutamia koruja, itselleni, lahjaksi sekä yksi tilauskin pukkasi päälle yllättäin, kun lahjansaajan sisko ihastui tekemääni koruun ja halusi itselleen samanmoisen korun, tosin värimaailmaltaan erilaisen. Oli tosi kiva kuulla, että lahjaksi tekemäni koru osui ja upposi täydellisesti (ainakin näin minulle vakuuteltiin), vaikkei minulla ollut minkäänlaista käsitystä lahjansaajan korutyylistä ja värimaailmasta ja sitten vielä joku toinenkin halusi itselleen samanlaisen korun.

Tykkään ihan tosi paljon tehdä koruja, harmi vaan, että tällähetkellä on niin harvassa ne hetket, kun pääsen koruja näpertelemään.

Harmi, etten kerennyt kaikkia tekemiäni koruja kuvaamaan. Nämä pikapikaa kuvaamani korut väkersin ihan omaan käyttöön, turkoosin tunikan seuraksi kesän juhlia varten.

Korujen kuvaaminen on minusta jotenkin ihan hirmu vaikeaa, en oikein tiedä missä, milloin ja miten niitä pitäisi oikein kuvata...ulkona vai sisällä, neutraalilla alustalla vai rekvisiitan kanssa...näitäkin koruja kuvailin eka valkoisen paperin päällä ulkona auringonvalossa, sitten yht`äkkiä tuumasin, että mitä jos nakkaisin korut omenapuuhun...

Vintaj natural messinkiä (korunvalmistusmateriaalina ihan ehdoton suosikkini tällähetkellä), lucitekukkasia ja särölasihelmiä...




Niin ja hei, korukuvausvinkkejä otan ihan hirmuisan mieluusti vastaan.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kesällä kerran

Kyllä kesällä on sitten mukavaa...

...kun voi pieniä varpaita lämpimässä tuulessa heilutella...

...pienillä varpailla kuumalla hiekalla tepsutella...

...ja voi pienet kädetkin hiekkaan upottaa...

Näitä kuvia talvella katsellessa voi muistella miten ihanan lämmintä kesällä olikaan...minulle tämä helle alkaa kyllä jo riittämään. Jatkuva nihkeä olo iholla saa minut vaan kiukkuiseksi ja sisällä on aivan tuskastuttavan trooppinen ilmasto, vähän kun kättänsä nostaa, niin jo on hikihelmet huulen yläpuolella kimmeltämässä. En valita, mutta on se vaan kiva, että Suomessa on 4 vuoden aikaa.


perjantai 22. heinäkuuta 2011

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Hei vaan piiiitkästä aikaa. Kylläpä aika on kulunut hurjaa vauhtia. Viimeksi, kun tänne kirjoittelin, meitin vaavi oli ihan vaavi vielä ja nyt neiti jo melkein kävelee ja leikkii legodublopalikoilla ja touhuaa niin kovin koko päivän. Ihana pieni ilopilleri.

Aika on mennyt suitsaitsukkelaan arkisten askareitten kimpussa puuhatessa, omille kivoille pipertelyille ei ole juurikaan jäänyt aikaa ja samaisesta syystä ei ole ollut mitään blogattavaakaan. Kamerakin on pölyttynyt kaapin kätköissä. Kunnes parisen viikkoa sitten 3 viikon huvilareissulta kotiuduttuamme sain näpsäistyä muutaman kuvan puutarhastamme.

Puutarha oli puhjennut kukkaan.





Noh, nämä nyt ei kukkia ole, mutta kylläpä olikin kolmessa viikossa meidän pieni kasvimaakin alkanut kukoistamaan ja tämän kuvan ottamisen jälkeen on kasvimaan herkuille tullut rutkasti pituutta lisää. Yksi pieni vaaviporkkana ollaan maistettu ja ihan on ollut pakko napata pari pulleinta herneenpalkoakin maisteltavaksi, makoisia ovat, ainakin äitin mielestä, jostain kumman syystä pikkuherra ei ole kovin innostunut herneistä, vaikka ovat omakasvattamia. No, eipähän varmaankaan sitten käy salaa herneitä napsimassa ;)

Tämän minikasvimaan viereen oli tarkoitus laittaa toinenkin tuollainen laatikko mansikoita varten, mutta se nyt vaan jäi laittamatta, kun en saanut "tilaamaani" laatikkoa (=iso mies ei kerennyt tekemään). Ehkä sitten ensikeväänä...


Ja mitä otsikkoon tulee...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...



Mukavaa kesän jatkoa ja palaan pian, tai sitten en, katoa en kuitenkaan kokonaan =)