Virkkuukoukustelua

Valmistuihan se, kilon kerä trikookudetta, yksi katkennut virkkuukoukku ja toinen ehjänä säilynyt, tunti silloin, toinen tällöin...tuollainen matontekelehän siitä nyt sitten syntyi. Tunnustettakoon, että kunnollinen päättely on vielä tekemättä. Otan mielelläni vastaan hyvät neuvot siitä, miten lopetuskohta kannattaa tehdä, että siitä tulee siistin näköinen.
Ihan alussa taisin virkata muutaman kerroksen liian tiukkaa, koska hieman matto kupruilee keskeltä, tosin lattialla sitä ei juurikaan huomaa. Viimeisen kerroksen suunnittelin virkkaavani ilman lisäyksiä, mutta kude ei sitten riittänytkään enää kokonaiseen kerrokseen. Pikkaisen nuo lisäykset näkyvät tuossa reunassa, mutta olkoon. Seuraavasta matosta tulee sitten pikkaisen parempi. Nalleherran peffa peittäköön keskeneräisen lopetuskohdan.

Poikkesimme jokin aika sitten nupunapun kanssa päiväkävelyllämme erääseen sisustusliikkeeseen, josta löysimme somat nallehenkarit pikkumiehen vaatteille.

Korin olen virkannut jo kevättalvella, jotain pientä koristusta olen suunnitellut siihen vielä laittavani...

Mukavaa puuhaa tuo virkkaaminen, ainakin trikookuteen virkkaaminen. Suosittelen kokeilemaan.

Ihan kuin etelän lämmössä

Piipahdimme viikonloppuna meripäivillä Kotkassa. Säätila oli mitä mainioin, ainoastaan tuuli oli ajoittain häiritsevän kovaa. Nupunapun lierihattu lensi nimittäin yhden jos toisenkin kerran teille tietämättömille. Kunnes kekseliäs äiti kekkasi kietaista Baby Banzit (aurinkolasit) lierihatun ulkopuolelle pitämään hattua paikoillaan. Mitä sen väliä, vaikka pieni mies näyttikin loppupäivän ajan "Pieni talo preerialla" tyttöseltä, pysyipähän lätsä ainakin menossa mukana. Hih.

Kotkassa kun oltiin, niin oli aivan pakko päästä ihailemaan veneitä ja Sapokan ihanaa vesiputousta kukkaistutuksineen. Kerrassaan ihana paikka tuo Sapokka aivan keskustan välittömässä läheisyydessä.

Nupunapu pääsi myös ihastelemaan Maretariumin kalamaailmaa. Riemukkaasta kiljahtelusta ja juoksujalkaa tepsuttelusta päätellen retkikohteen valinta osui napakymppiin.

Poikkesimme myös lasten meripäiville, jossa pieni mies pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa vanhanaikaisen karusellin kyytiin. Ja hauskaa oli. Seuraneitinä olleesta äitistä en olisi niinkään varma, nimimerkki kaikenlaiset kieputuslaitteet saavat voimaan pahoin. No, ei vaiskaan, oli äitilläkin ihan kivaa...tosin yllättävän vauhdikkaasti se karuselli pyöri...jos yhtään kauemmin olisi kieputus kestänyt...

Tässä teille muutama kuva kesäisestä retkestämme.

Kesä ja kärpäset

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille, nautitaan kesästä ja kärpäsistä(kin).

Karun kaunista

Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.



Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.

Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.

Kissanpäiviä

Harmaata kiveä

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.

Hassut kengät

Kerran kesässä on aivan pakko päästä piipahtamaan Mikkelin Kenkäverossa. Ihana paikka, tykkään kovasti. Kerrankin oli kamera mukana ja sain jopa räpsäistyä muutaman kuvankin. Saavutus sinänsä, saa taputtaa.
Putiikeissa olisi ollut vaikka mitä ihanaa tavaraa kotiinviemisiksi, mutta tälläkertaa pidin pussin nyörit visusti kiinni, keskityin vain ihailemaan taitavien käsityöläisten tekeleitä.
Nupunapunkin kärsivällisyys palkittiin lopuksi herkullisella sydämenmuotoisella munkilla ja makoisalla mansikkamehulla, joka tarjoiltiin ihanasta vanhanaikaisesta pullosta. Pieni mies oli herkuttelutuokion päätteeksi aina nenänpäätä myöten sokerin peitossa. Voin melkein sanoa, etten ole koskaan syönyt niiiiin hyviä munkkeja. Nam.

Eikös muuten olekin aika hauskasti päässeet vanhat kengät uuteen kukoistukseensa?

Rinsessaenkuli

Kovin olen hissukseen ollut blogimaailmassani viimeaikoina. Olen kyllä käynyt kurkkimassa muitten blogeja, mutta jotenkaan en ole vain itse saanut aikaiseksi kirjoitella omia kuulumisia.
Tänään nupunapusen ja isin päiväunien aikaan nappasin kameran olalle ja suuntasin askeleeni puutarhaan. Kärhöön on puhjennut ensimmäiset kukkaset ja nuppuja näyttää olevan sen verran paljon, että väriloistoa on luvassa piakkoin.

En yleensä innostu minkäänsortin puutarhapatsaista, mutta yläkuvissa näkyvä yksilö oli jotenkin niin kujeilevan herttaisen näköinen, että oli ihan pakko kiikuttaa se kotiterassia sulostuttamaan. Veikeä, vai mitä.

Nyt taidan poistua hetkeksi, ennen yöunille menoa, virkkuukoukun ääreen...sinisestä palluraisesta on muodostumassa kovaa vauhtia maton tapainen tekele. Huisin kivaa tuo trikookuteen virkkaaminen.

Hauskaa kesän jatkoa, palaan taas hetkenä minä hyvänsä. Käykäähän kurkkimassa.